~Italian kastike~

Viime bolognese- aiheinen teksti edellisessä blogissa saavutti suhteellisen korkean suosion, joten miksipä ei.

Historia

En jaksanut avata minkään sortin kirjoja tätä varten, vaan muistelen jotain lukemaani tekstiä kauan kauan sitten.

Bolognese oli aateliston (tai ns. yläluokan) seurakoiria, jotka pääsivät monien Rooman keisareiden maalauksiin asti.

Millainen on bolognese?

Bolognese on tai saa olla arka/pidättyväinen, ja usein ne sitä onkin. Oma perhe on koiralle tärkeä, mutta oma omistaja on kultaakin kalliimpi. Omista huomaamme, kuka on kenenkin koira. Vieraan saapuessa taloon, huomaa kuka omistaa kyseessä olevan koiran, ja mikä on sen perhe. Se on siis koira jolle omistaja on tärkeä. Siksi yleensä näyttelyissä koiran omistaja esittää koiran, eikä kukaan vieras. 

Kuvassa Bosse (ROP) sekä Zumba (VSP) Kankaanpään ryhmänäyttelyssä 2013.

Bolognese ei älykkyystasolla ole yhtä oppivainen kuin esimerkiksi maailman viisaimpien rotujen kolmen parhaan joukossa oleva villakoira on. Se on leikkisä, ja toisinaan huumorintajuinen. Kovapäine se ei juuri ole, mutta osaa vetää omistajaansa nenästä. Bologneset tulevat toimeen kaikkien muidenkin kanssa. Tosin, muiden on tultava toimeen bolon kanssa, ja toisinaan muiden pitää edes jollain asteella kunnioittaa kastikkeita. Esimerkkinä minun ja äitini bolognesenartun, Tuksun sekä Maijun (kennel Hongotar) ja tämän mopsien matka Joensuun kansainväliseennäyttelyyn. Laitoin Tuksun häkin suhteellisen korkealle "penkille", muttaa Tuksu päätti rähistä (pelosta) mopoille aina, kun ne tulivat hyppimään kaikki häkkiä vasten (Einarille se ei jaksanut enää murista, kun tajusi ettei siitä päässyt eroon sillä tekniikalla) kun olin vaikka antanut ruuan. Bolot ovat toisinaan ehkä erittäin sählääviä (Bosse) mutta toisinaan iloisia (Beltsu) tai arkoja (Tuksu) Tai pellejä (Zumba) tai muuten vaan tekee-mitä-mieleen-tulee (Hupsu).

Kuvassa Lovely Lion Zombi

Uroksen ja nartun erot

Oikeastaan niissä ei juuri ole eroa. Urokset ovat yhtä kuuliaita kuin nartut, mutta toisinaan urokset nostavat samalla tavalla jalkaa kuin muutkin (paitsi Bosse, se nostaa koipeaan harvoin ja harkiten...) rodut. Äitini on sitä mieltä, että bolouros oppii helpommin sisäsiistiksi kuin bichonuros. Usein kun etsitään jotain koiraa perheeseen (ensimmäiseksi koiraksi) ja perhe (tai yksittäinen henkilö) on päätynyt bologneseen, niin ei toisinaan ole väliä onko se uros vai narttu (ellei ole perustamassa kenneliä, ja haluaa vain jompaa kumpaa taloonsa) sillä esim. agilityssä molemmat toimivat yhtä hyvin. Monissa, ellei kaikissa roduissa, urokset ovat erittäin paljon narttujen hajujen perään. Näin ei kuitenkaan ole bologneseuroksen (sellaisen joka on joskus ollut tekemisissä niin urosten, kuin narttujenkin kanssa) kanssa. Siitä hyvä esimerkki on kasvattimme Kepponen, jonka kanssa Riina harrastaa tokoilua, myös vapaana! Urokset tulevat keskenään erittäin hyvin toimeen, samoin nartut. Meidän nartuilla on hauska tapa: Kun tuon koiran esim. pesusta olohuoneeseen muiden sekaan, niiden on pakko hyökätä tulijan kimppuun. noin kymmenen sekuntia ne ovat tulijan kimpussa rähisten, ehkä näykkäävätkin. Tulija ei yleensä hetkahdakaan, yleensä sitä ei edes kiinnosta muiden rähinät. Yhtäkkiä kaikki on taas hyvin, ja sitten leikitään.

Koulutus

Kovalla työllä tottelevaisuusvalion bolognesesta kyllä saa. Sillä on omalaatuinen halu oppia ja miellyttää omistajaansa. Bolognese ei mene samoissa älykkyysrajoissa mittelspitzin kanssa, ehkä bichonin alapuolella. Se ei tee asioita 100km/h vauhdilla, mutta toisinaan ei pitkään ja vakavasti harkitustikaan. 

Eli aikalailla sellainen peruskoira, aktiivinen harrastaja saa siitä tottelevaisuusvalion, mutta esim. Itselläni ei mielenkiinto riittäisi. 

Muokkaan tekstiä jälkikäteen sitten tietokoneella, kun tämä versio tehtiin iPadilla.