~Tippa linssissä, voitto kotiin~

Korpilahti RN 23.3.2014.

Ristisaaren Sani ERI1 SA JUK1 PN1 ROP SERT RYP1 BIS1

Sani on vaan best!

Kello soitti viideltä, ja arvatkaapa kuka oli jättänyt pakkaamisen aamuun... Noin kuuden aikoihin olin Maijun pihassa kera kumisaapaspussin, kameralaukun ja täyteläisen repun. Sisällä mopsit päätti haukkua minut huolella, ja Sani tervehti iloiten - hyppäsi suunnilleen tasajalkaa syliin, ja paljon haleja. Klassisesti lähdimme ehkä joskus puolen tunnin kuluttua. 

Näyttelypaikalle päästyämme jouduimme parkkeeraamaan auton noin 300 metrin päähän... Parkkivälit oli hurjat, mutta siihen emme lähteneet kommentoimaan. Kumisaappaat jäivät vielä autoon, haetaan sitten jos tarvitaan. Koko matkan autolta kehälle, Sani veti hirmu ylpeän näköisenä - tosin hieman köhien...

Kehässä oli ehkä muutama vesilätäkkö, mutta mitä pienistä. Maiju pelotteli minut huolella mm. Sanin siskolla, Ristisaaren Helinällä. Junnuissa kisasi viisi koiraa. Arvostelu kuulosti hyvältä ja lupaavalta - Loppuun tuli myös, että esitetään hyvin. Ja Erinomainen!!!

Kilpailuluokassa jännitti! Sani tuntui huipulta käteen. Ensimmäisiä!! Ja kaikki kolme Erin saanutta SAlla. Paras narttu- luokkaa odotellessa otettiin hieman rennommin, liikuttiin ja oltiin. PN- kehä sujui hyvin. Sani keskittyi suht hyvin seisomiseen. Olisiko meitä ollut noin kuusi koiraa. Kun kaksi oli "potkaistu pellolle" Tuomari palkitsi neljännen. Sitten juostiin. Jossain vaiheessa kolmaskin palkittiin, mutta kolmas jatkoi matkaansa. Sitten Marja Talvitie sanoo, että kyllä minä siitä edelleen pidän. Ja ensimmäisiä! Vastaanotettiin SERTi ja tällaista. Roppikehään suorinta tietä!

Rotunsa paras kehässä taisimme tulla uroksen jälkeen. Sani oli ROP! Mikä fiilis! 

Ryhmäkehää jouduttiin sitten odottelemaan jonkin aikaa. Pitäisi ehkä kertoa siitä "hauska" tarina, mutta jätän väliin. Kokoomakehässä Sani oli jo todella väsynyt ja seisominen oli hankalaa. Koirat olivat erittäin ahtaalla, mutta jotenkin pärjäsimme. Tuntui ikuisuudelta, kun valittiin BIS veteraani, BIS- kasvattaja ja kaikki. Tuomarit esiteltiin... Oho, olimme menossa jo kehään! Olin suunnitellut hienon sisääntulon, mutta se meni hieman penkin alle kun chow chow tuli aika kiinni. No, matka jatkui. Tuomari valitsi jatkoonpääsijöitä jo alusta ihan hirveän määrän joten tuntui jo hieman harmittavalta, kun oltiin edes jääty sinne. Mutta sitten: Jatkoon! Siinä sitten noin kymmenen muun koiran kanssa yrittää olla coolina. Pian tuomari valitsi meidät jälleen jatkoon, TOP4 joukossa oltiin! Taisin laskea koiramäärät moneen kertaan...

Sani tepsutti perässä iloisena. Liikkeissä huomasin, että Sani alkoi ottaa iloa irti isosta kehästä: se alkoi kulkea edellä, pienellä show asenteella! Pitkän juoksutuksen jälkeen, Tuomari sijoitti RYP4 suomenpystykorvan, jonka tarkistin vasta jälkeenpäin, sillä kerrankin minä olin keskittynyt koiraan. RYP3 havahduin tutun nimen kuullessani: Esa Ruotsalaisen pomeranian/kleini(klaini?). Sitten kehäsihteeri pyysi vielä ympäri, jaa aplodien saattamana tuomari ojensi sinisen ruusukkeen amerikanakitalle, ja punainen jäi meille!!!

BIS- kehää jouduin odottelemaan, että yhdistetty 7/8 ryhmä saataisiin arvosteltua. Huomasin että tuttuni Katriina pääsi jatkoon. En edes ajatellut voittavani, vaan päädyin tulokseen BIS2, pääsisin siis hengailemaan mukaan, ja ensimmäistä kertaa BIS-kehään, kun RYP- kehät on tulleet pääasiassa Bossen ja Zumban kanssa tutuiksi. Kultainennoutaja oli RYP1! No, ajattelin että mennään nyt sitten numerojärjestyksessä, että tottakai aloitetaan ensin FCI5, sitten FCI8. Sanin kanssa mennään suhteellisen hitaasti, mutta tuomari (Marja Talvitie) pyysi jo ympäri. Sitten hän pyysi edes takaisin, mutta sanoi kyllä, että hän tietää että koiralla on ne hyvät liikkeet, mutta jos se on vaikka ryhtynyt ontumaan. Edes takaisin sujui hyvin. Sitten molemmat koirat vielä seisomaan, ja jälleen ympäri. Pyysin kultaisennoutajan handleria menemään edellä, jotta se voisi juosta niin lujaa niin hyvin kuin vain tarvitsisi, ettei siinä olisi ainakaan mitään tiesulkua (kröhöm) edessä. Juoksimme kaksi kierrosta, ja olin menossa juoksemaan kolmatta Marja Talvitien takaa... Olin mennyt ehkä askeleen hänen taakseen, ja hän ojensi punaisen ruusukkeen meille!!! Sitten en pystynyt enää pidättelemään onnea, vaan tuli tippa linssiinkin, joka ei luojan kiitos näy BIS kuvista... Iso kiitos kaikille tuomareille! Suurin kiitos kuuluu Maijulle, kun jo toistamiseen luovutit koiran käteeni <3 

RYP1 !!! Tuomari: Esko Nummijärvi, KIITOS!

BIS1 !!! Tuomari: Marja Talvitie, KIITOS!!!