Perjantai
Torstai-ilta venyi niin pitkäksi hiusten värjäysten sun muun sälän takia että pääsin nukkumaan joskus yhden aikaa yöllä perjantaina. Herätys olikin sitten kolmelta. Neljältä ihana Mari nappasi mut kyytiin meiltä.
Junior handler Piun kanssa meni hyvin. Meillä oli iso ongelma nimeltä pöytä: Piu pelkää jonkin verran sitä pöydän reunaa, missä sen olisi kuulunut olla ja ryhtyi ihanalla itsepäisyydellään hankalaksi: pöydällä laittoi takamuksen alas tämän tästä. Tuomari sai kuitenkin katsottua koiran edestä, sivulta ja takaa ja lopuksi bielä naurahti kun Piulle ei riittänyt kaiken maailman istumiset: ylävitosetkin piti antaa... Itseäni se vain nauratti.
Sitten hovakehälle. Esitin avoimenluokan nartun, Laran, tuloksella ERI- ja niitä avoimia tyttöjä olikin about 15!
Varttia vaille kaksi lähdin hakemaan Piuta Jonnalta ulkoa. Jonna ja Anni tuli mukaan ja ehdittiin kehälle just ja just: Anna (kehäsihteeri) huusi:"Justiina, tuomari haluaa sut kehään". Yritin avata namipussia ihan paniikissa ja Jonna laittoi koiraa. Pian kuusi parasta valittiin ja ihme kyllä, olimme heidän joukossa! Sitten tuli jännityksen hetki: ketkä pääsevät finaaliin ? Tuomari valitsi ensimmäiset kaksi reipasta vauhtia ja samaa vauhtia valitsi myös meidät! Heti en alkanut edes vollottamaan. Anni tuli heti halaamaan ja sitten kun Jonna tuli halaamaan niin alkoi itkettää. Ihan hirveästi. Tuomari sanoi englanniksi että oli lähellä etten myöhästynyt. Niin oli. Itkemisen pystyin lopettamaan autoon päästyä, tai sitten kun vihdoin sain äitini kiinni niin vollotus alkoi. Taas. Kiitos erityisesti Jonnalle, joka piti huolen Piusta paikan päällä! Kiitos myös Marille kyydeistä ja kaikesta. Kiitokset halauksista ja onnen toivotuksista. Kirjoitan tätä noin pari viikkoa myöhemmin tapahtuneesta ja... itken taas.
Illalla nukahdin nurmikolle Sipoossa, kiitokset myös sinne. Illalla saunan kautta suihkuun ja nukkumaan.
Lauantai
Aamulla esitin dreeverinarttu Mintun ERI1 ja päivällä Marin norjanhurjan myös ERI1. Olisitte nähneet Marin ilmeen kun sanoin sen voittaneen luokkansa! Kiitos <3 Sani Maijun esittämänä monen monesta juniorinartusta EH4!
Sunnuntai
Päivä alkoi kamalasti. Yleensä en jännitä mutta nyt jännitti. Hirveästi. Kisaisin mopsi Lillillä, PiuPiun emällä. Sitä ennen esitin Bossen kuitenkin ERInomaiseksi ja luokkansa kolmanneksi! Ei niitä valiouroksia ollutkaan kuin 12! Esiarvostelussa ei jännittänyt enää. Eikä finaalissa. Mietin että olin jo voittanut sen minkä voin. Yritin kuitenkin parhaimpani ja myös Lilli oli loistava. Muiden taso oli myös paljon kovempi, kuin osasin odottaa. Olisi ollut uskomattoman hieno kisata Mantalla - tosin se oli tiine ja pyöreä kuin pallo.
Oli aivan uskomatonta nähdä kilpailijoita kymmenistä eri maista. Kisan henki oli mahtava. Suomi pärjäsi erinomaisesti: Karsinnoissa jaettiin 9 finaalipaikkaa joista kuusi meni Suomelle - yksi myös minulle. Hassua ajatella että suurimmat menestykseni ovat tulleet samalla koiralla - joka on vielä PiuPiu, Hongotar Amazing Kiss.
Maailmanvoittaja oli oikeasti todella uskomaton. Ihmisiä. Koiria. Handlereitä. Nautin jokaisesta hetkestä siellä. Pääsin myös isoon kehään - se vasta olikin upeaa. Kiitos kaikki, joidenka koiria pääsin esittämään. Kiitos Sipooseen, kiitos kennel Nugadogin ja Mari, kiitos Noora, erityiskiitos Jonna, kiitos Anni ja kiitos Maiju. Iso kiitos äiti <3
Kiitos myös kaikki muut. Olin Helsingissä tuolloin ihan tavattoman sekaisin...
