torstai 12. marraskuuta 2015

Sun villakoirasi nimi oli... Näpsä



Päätin nyt omistaa koko postauksen Näpsälle. Viimeaikainen menestys on perustunut Näpsän hienoihin tuloksiin. Aloitimme kisaamaan aktiivisesti 9.8. Jolloin teimme heti kaksi nollaa. Sitten tuli sertiä ja pari kakkosluokan starttia ja sitten saatiin serti kolmosistakin.


Kuten kuvasta näette, ensimmäiset kisat pitkään aikaan kisattiin Tampereella 9.8. Tehtiin Näpsän kanssa heti tuplanolla, fiilis oli aivan mahtava. Olin kyllä tiennyt ettei me ihan huonoja olla, mutta todella epävarmat kontaktit ja se että takaaleikkaukset eivät vieläkään onnistu, pelotti. Ja radalla nyt saattaa aina tapahtua mitä vain. Eikö mörön tipahtaminen keskelle rataa olekin aivan normaalia? Itse taisin olla lähinnä siitä sekaisin, että Tampereelta jatkoimme matkaa hakemaan rakasta poniani Sannia takaisin kotiin, mutta siitä löytyy lisää toisesta blogista.

Sitten Liedossa kisattiin neljä rataa. Ensimmäiseltä radalta nolla ja serti, joka tarkoitti nousua kakkosluokkaan! Ensimmäisellä kakkosten radalla ohjasin huonosti, ja koira jatkoi matkaansa esteen ohi, josta tuli kielto. Mutta muuten rata oli puhdas. Sitten tehtiinkin tuplanolla, joka tarkoitti siis saldona triplanollaa.



Olimme sitten Näpsän kanssa nollaa vaille kolmosluokkalaisia. Tuli sellainen fiilis, että hei nyt muutkin tietää ettei me olla huonoja. Erityisen tyytyväinen olin nyt siihen, että Näpsä on tehnyt kontakteja hienosti ja rata on ylipäätään alkanut sujumaan. Meillä molemmilla oli aivan tajuttoman kivaa, ei huolen häivää. Alkoi tulla tavotteita.


Lähdettiin sitten TAMSKin hallin avajaiskisoihin sunnuntaina 18.10. Tarkoitus oli kisata neljä rataa, mutta tehtiinkin jo heti ensimmäisellä radalla nolla, joka tarkoitti paljon riemua, itkua ja sertiä. Sitten pitikin lähteä maanantai-iltana ajelemaan taas kohti Tamperetta, vuorossa oli ensimmäiset kolmosluokan kisat!


Ja arvatkaa mitä? Me tehtiin nolla. Toisella radalla tehtiin sitten hylly, mutta ei sen väliä, startattiin ekan kerran kolmosissa, ja me tehtiin yksi nolla. Mun ensimmäinen nolla kolmosissa. Meidän ensimmäinen nolla kolmosissa. Minä ja tuo pieni musta kirppu, joka kinuaa aina syliin?


Viime viikonloppuna kisattiin taas. Uskomatonta mutta totta, me tehtiin nolla. Ei ehkä mikään sujuvin suoritus, mutta nolla mikä nolla, sorry, lasketaan tuokin SM- nollaksi. Käytiin myös toisella radalla, josta harmittava vitonen viimeiseltä rimalta, mutta etenemä oli 4,4m/s! Mutta niin jäi harmittamaan tuo tupla, olisi sitten ollut niin suuren askeleen lähempänä. Tänä sunnuntaina kisataan taas.

 Maailman paras villakoira, Näpsä.

PS. takaaleikkaukset edelleen heikossa jamassa
PPS. kyllä, saatte videomateriaalia, kunhan ehdinjaksanmaltan