perjantai 14. lokakuuta 2016
Hämeenlinnan pentunäyttely 2016
WECA:n agilitykilpailut 1.10
Lauantaina ensimmäinen lokakuuta kilpailtiin taas Näpsän kanssa Porissa. Kilpailun harjoittelutuomarina ja ratojen suunnittelijana toimi Jarmo Kumpulainen.
Meidän osalta kilpailu sujui melko loistokkaasti. Ensimmäisellä radalla maltettiin ottaa kontaktit ja rata oli ihan todella sujuvaa, mutta yksi rima tippui. Toiselta ja kolmannelta radalta otettiin sitten puhtaat radat, mitä nyt agilityradalla vähän kontaktit hajoili käsiin mutta kyllä se ne juoksuina otti. Hyppyradalla sijoituttiin toisiksi ja Näpsälle irtosi hyppyserti!
Nyt ollaan taas iso askel lähempänä ensi vuoden arvokisoja. SM- kisoihin on nyt tupla kasassa ja alla on lisäksi se kaksi nollaa. Eli kolme nollaa vielä pitäisi jostain saada ja yksi voittonolla, niin oltaisiin sisällä sekä SM- kisoissa että MM- karsinnoissa. Tältä vuodelta meillä on kasassa yhteensä kuusi nollarataa, jotka siis kaikki lasketaan mukaan JEO:n pisteissä. Eli voisi ottaa tavoitteeksi saada neljä nollarataa tämän vuoden puolella, niin oltaisiin mukana ainakin Lappeenrannassa, Liedossa ja ehkä jopa Luxemburgissa.
Kuopion JSP-Suomen mestaruudet jätetään Näpsän kanssa.
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
Sutun tokon alkeet
Ensimmäisellä kerralla aiheena oli luopuminen ja perusasento. Sutun kanssa on melkein hävettävän vähän tehty luopumista, vaikka pikkupentuaikoina painotin että se tulee olemaan meillä yksi tärkeimpiä asioita. Se sujui kuitenkin pienen alkukankeuden jälkeen paremmin kuin odotin; namin rauhaan jättäminen tarkoittaisi palkkaa toisesta kädestä.
Perusasento sujui myös todella hienosti. Takapää kääntyy kyllä nopsaan eikä tarvitse mitään apuja. Suttu on kuitenkin vielä niin vähän tehnyt perusasentoa, ettei ihan varmaksi vielä tiedä mitä oikeasti pitää tehdä joten tökkäisee joka kerta käteeni vaikka se olisi paikoillaan. Neuvoksi saatiin vaan että pitää yhtenä kriteerinä vähän aikaa ettei käteen kosketa, vaikka joutuisi väistämään/auttamaan. Välillä autoin oikealla kädellä (huh, vaati taipumista rautakanki-Kartturilta!) ja välillä taas puhtaasti väistin kosketusta. Viikon mittaan se auttoi sillä...
Toisella treenikerralla kerrattiin pikaisesti läksyt (perusasento) ja nyt pystyin jo pitämään kättä selän takana. Sivulletulot eivät tosin olleet niin suoraviivaisia, vaan ensin jäätiin vähän kauas, ehkä liian taakse tai liian vinoon mutta kun ohjaaja malttoi muutaman kerran odottaa niin alkoi tulla siistimpiäkin suorituksia. Nyt alkuperäinen kouluttaja Hanna oli estynyt pääsemään joten Maria oli sijaistamassa ja häneltä saatiin neuvoksi tehdä tuossakin luopumisharjoituksia vielä enemmän ja palkata oikealla. Kommenttina myös että Suttu käyttää kyllä hyvin takapäätä, mutta herkästi liikaa (johon itsekin olen kiinnittänyt huomiota) eli alamme tekemään hirveästi töitä tuon toispuoleisuuden kanssa (Sutun peruutukset kaartuvat aina voimakkaasti koirasta katsottuna vasemmalle).
Tämän treenikerran aiheena olivat luoksepäästävyys ja luoksetulo. Suttu tervehti "tuomaritätiä" todella nätisti, nopea moikkaus ja sitten taas keskityttiin omaan Kartturiin. Sutun yksi mahtavimpia luonteenpiirteitä: muut koirat ja ihmiset ei loppujenlopuksi kiinnosta ihan hirveästi, nopeasti kiva moikata ja jossei Kartturilta tule mitään käskyä niin voi vähän enemmänkin moikata. Toisille koirille se äksyilee niiden tullessa nopeasti iholle ja heti päälle leikkimään, mutta muuten sietää toiset koirat ihollakin kunhan ne eivät huomioi Suttua.
Luoksetulon eteentuloa oltiin tehty jo entuudestaan etenkin tuolilla istumis -taktiikalla. Nyt kuitenkin itse jo seison. Tässä liikkeessä huomaa Sutun toispuoleisuutta, kun se heittää tässä takamustaan selkeästi vasemmalle kohti sivulletuloa. Jatketaan tuolilla istumista ja seisoen tehtyjä eteentuloharjoituksia sopivassa suhteessa (joka on?).
Perusasento sujui myös todella hienosti. Takapää kääntyy kyllä nopsaan eikä tarvitse mitään apuja. Suttu on kuitenkin vielä niin vähän tehnyt perusasentoa, ettei ihan varmaksi vielä tiedä mitä oikeasti pitää tehdä joten tökkäisee joka kerta käteeni vaikka se olisi paikoillaan. Neuvoksi saatiin vaan että pitää yhtenä kriteerinä vähän aikaa ettei käteen kosketa, vaikka joutuisi väistämään/auttamaan. Välillä autoin oikealla kädellä (huh, vaati taipumista rautakanki-Kartturilta!) ja välillä taas puhtaasti väistin kosketusta. Viikon mittaan se auttoi sillä...
Toisella treenikerralla kerrattiin pikaisesti läksyt (perusasento) ja nyt pystyin jo pitämään kättä selän takana. Sivulletulot eivät tosin olleet niin suoraviivaisia, vaan ensin jäätiin vähän kauas, ehkä liian taakse tai liian vinoon mutta kun ohjaaja malttoi muutaman kerran odottaa niin alkoi tulla siistimpiäkin suorituksia. Nyt alkuperäinen kouluttaja Hanna oli estynyt pääsemään joten Maria oli sijaistamassa ja häneltä saatiin neuvoksi tehdä tuossakin luopumisharjoituksia vielä enemmän ja palkata oikealla. Kommenttina myös että Suttu käyttää kyllä hyvin takapäätä, mutta herkästi liikaa (johon itsekin olen kiinnittänyt huomiota) eli alamme tekemään hirveästi töitä tuon toispuoleisuuden kanssa (Sutun peruutukset kaartuvat aina voimakkaasti koirasta katsottuna vasemmalle).
Tämän treenikerran aiheena olivat luoksepäästävyys ja luoksetulo. Suttu tervehti "tuomaritätiä" todella nätisti, nopea moikkaus ja sitten taas keskityttiin omaan Kartturiin. Sutun yksi mahtavimpia luonteenpiirteitä: muut koirat ja ihmiset ei loppujenlopuksi kiinnosta ihan hirveästi, nopeasti kiva moikata ja jossei Kartturilta tule mitään käskyä niin voi vähän enemmänkin moikata. Toisille koirille se äksyilee niiden tullessa nopeasti iholle ja heti päälle leikkimään, mutta muuten sietää toiset koirat ihollakin kunhan ne eivät huomioi Suttua.
Luoksetulon eteentuloa oltiin tehty jo entuudestaan etenkin tuolilla istumis -taktiikalla. Nyt kuitenkin itse jo seison. Tässä liikkeessä huomaa Sutun toispuoleisuutta, kun se heittää tässä takamustaan selkeästi vasemmalle kohti sivulletuloa. Jatketaan tuolilla istumista ja seisoen tehtyjä eteentuloharjoituksia sopivassa suhteessa (joka on?).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)