Hämeenlinnan pentunäyttely 2016

Lovely Lion Sopivasti Yllytyshullu "Sisu" PEK1 KP PU1 ROP RYP3!!!

Lovely Lion Sopivasti Ylinopeutta "Viima" PEK2 KP PU2

Lovely Lion Sopivasti Sotkettu "Suttu" PEK-

Kello soi varttia vaille viisi. Siis ihan oikeasti 4.45. Sai miettimään että mitä ihmettä ihminen nyt taas menit tekemään. 

Kuitenkin auto starttasi puoli seitsemän Kankaanpään Tokmannin parkkipaikalta. Suttu eli onnellista elämää häkissään, nosti hieman kuonoa kuullessaan rapinaa mutta jatkoi alta aikayksikön tärkeää tehtäväänsä: nukkumista. Voi kun sen elämäntehtävä olisi kotonakin nukkua, mutta kun ei; pieni tuholainen.

Hetken aikaa juoksuttelin koiria ja lässyttelin kaikille ihanille australianmussukoille. Ilmoitettuja koiria oli 11kpl, joista 9 oli syntynyt samana päivänä kuin Suttu ja loput kaksi oli syntyneet vain pari päivää aikaisemmin.

Ensimmäinen koira kehässä (joka oli samalla ensimmäinen esitettäväni) oli Marikan bluemerleuros Eppu, Sutun kanssa päivälleen saman ikäinen ja samassa kaupungissa syntynyt&asuva Helmivuoren kasvatti. Eppu sai hienon arvostelun sijoittuen luokassa kolmanneksi. Omat kasvattimme veivätkin urosten palkinnot: Sisu PEK1 KP PU1 ja narttujen jälkeen ROP ja RYP3! Kakkoseksi sijoittui Viima myöskin kunniapalkinnolla! Sai olla ylpeä hienon hienoista pojista.

Urosten jälkeen vuorossa oli Suttu ja Pilke (ja kaikki muutkin nartut). Lovely Lion pojat menestyivät Sutunkin edestä, joten Suttu käteltiin ensimmäisenä isosta luokasta pihalle. Esitin yksilökilpailussa Pilken, joka lopuksi sijoittuikin.

Kuva: Marika S.

"Hyvänkokoinen. Takakorkea vaikutelma. Hyvä luusto. Liikkeet ok, tosin hieman kinnerahdas takaa. Korostunut otsapenger. Heikko alaleuka. Hyvä rintakehä. Avoin ja luoksepäästävä." PEK-, Tuomarina Antti Nieminen.

WECA:n agilitykilpailut 1.10

Lauantaina ensimmäinen lokakuuta kilpailtiin taas Näpsän kanssa Porissa. Kilpailun harjoittelutuomarina ja ratojen suunnittelijana toimi Jarmo Kumpulainen. 

Meidän osalta kilpailu sujui melko loistokkaasti. Ensimmäisellä radalla maltettiin ottaa kontaktit ja rata oli ihan todella sujuvaa, mutta yksi rima tippui. Toiselta ja kolmannelta radalta otettiin sitten puhtaat radat, mitä nyt agilityradalla vähän kontaktit hajoili käsiin mutta kyllä se ne juoksuina otti. Hyppyradalla sijoituttiin toisiksi ja Näpsälle irtosi hyppyserti!

Nyt ollaan taas iso askel lähempänä ensi vuoden arvokisoja. SM- kisoihin on nyt tupla kasassa ja alla on lisäksi se kaksi nollaa. Eli kolme nollaa vielä pitäisi jostain saada ja yksi voittonolla, niin oltaisiin sisällä sekä SM- kisoissa että MM- karsinnoissa. Tältä vuodelta meillä on kasassa yhteensä kuusi nollarataa, jotka siis kaikki lasketaan mukaan JEO:n pisteissä. Eli voisi ottaa tavoitteeksi saada neljä nollarataa tämän vuoden puolella, niin oltaisiin mukana ainakin Lappeenrannassa, Liedossa ja ehkä jopa Luxemburgissa.

Kuopion JSP-Suomen mestaruudet jätetään Näpsän kanssa.

Sutun tokon alkeet

Harvemmin noille kursseille ilmottaudun, mutta nyt päätin että ihan pakko lähteä! Sutun kanssa tokoilu on hurjan hauskaa ja koukuttavaa, kun koiralla on palava halu tehdä yhdessä Kartturin kanssa ja lisäksi ainakin omasta mielestäni Suttu kehittyy hurjaa vauhtia. Kuitenkin treenaan Sutun kanssa enemmän kuin Mantan ja Fixun kanssa edes yhteensä, niin ongelmia tuntuu ilmestyvän senkin edestä. Ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta sellaista johon kuitenkin epävarmuuttani haluan ohjausta. Lisäksi noihin omatoimitreeneihin ei vain tule lähdettyä, nyt kun on oikein maksettu kurssi tiettyyn aikaan viikosta niin tulee lähdettyäkin. Sain myös houkuteltua paremman puoliskon kuvaamaan. Laatu ei ehkä ole parasta mahdollista, mutta videolla näkyy muunmuassa Sutun leikkiä.

Ensimmäisellä kerralla aiheena oli luopuminen ja perusasento. Sutun kanssa on melkein hävettävän vähän tehty luopumista, vaikka pikkupentuaikoina painotin että se tulee olemaan meillä yksi tärkeimpiä asioita. Se sujui kuitenkin pienen alkukankeuden jälkeen paremmin kuin odotin; namin rauhaan jättäminen tarkoittaisi palkkaa toisesta kädestä.

Perusasento sujui myös todella hienosti. Takapää kääntyy kyllä nopsaan eikä tarvitse mitään apuja. Suttu on kuitenkin vielä niin vähän tehnyt perusasentoa, ettei ihan varmaksi vielä tiedä mitä oikeasti pitää tehdä joten tökkäisee joka kerta käteeni vaikka se olisi paikoillaan. Neuvoksi saatiin vaan että pitää yhtenä kriteerinä vähän aikaa ettei käteen kosketa, vaikka joutuisi väistämään/auttamaan. Välillä autoin oikealla kädellä (huh, vaati taipumista rautakanki-Kartturilta!) ja välillä taas puhtaasti väistin kosketusta. Viikon mittaan se auttoi sillä...

Toisella treenikerralla kerrattiin pikaisesti läksyt (perusasento) ja nyt pystyin jo pitämään kättä selän takana. Sivulletulot eivät tosin olleet niin suoraviivaisia, vaan ensin jäätiin vähän kauas, ehkä liian taakse tai liian vinoon mutta kun ohjaaja malttoi muutaman kerran odottaa niin alkoi tulla siistimpiäkin suorituksia. Nyt alkuperäinen kouluttaja Hanna oli estynyt pääsemään joten Maria oli sijaistamassa ja häneltä saatiin neuvoksi tehdä tuossakin luopumisharjoituksia vielä enemmän ja palkata oikealla. Kommenttina myös että Suttu käyttää kyllä hyvin takapäätä, mutta herkästi liikaa (johon itsekin olen kiinnittänyt huomiota) eli alamme tekemään hirveästi töitä tuon toispuoleisuuden kanssa (Sutun peruutukset kaartuvat aina voimakkaasti koirasta katsottuna vasemmalle).

Tämän treenikerran aiheena olivat luoksepäästävyys ja luoksetulo. Suttu tervehti "tuomaritätiä" todella nätisti, nopea moikkaus ja sitten taas keskityttiin omaan Kartturiin. Sutun yksi mahtavimpia luonteenpiirteitä: muut koirat ja ihmiset ei loppujenlopuksi kiinnosta ihan hirveästi, nopeasti kiva moikata ja jossei Kartturilta tule mitään käskyä niin voi vähän enemmänkin moikata. Toisille koirille se äksyilee niiden tullessa nopeasti iholle ja heti päälle leikkimään, mutta muuten sietää toiset koirat ihollakin kunhan ne eivät huomioi Suttua.

Luoksetulon eteentuloa oltiin tehty jo entuudestaan etenkin tuolilla istumis -taktiikalla. Nyt kuitenkin itse jo seison. Tässä liikkeessä huomaa Sutun toispuoleisuutta, kun se heittää tässä takamustaan selkeästi vasemmalle kohti sivulletuloa. Jatketaan tuolilla istumista ja seisoen tehtyjä eteentuloharjoituksia sopivassa suhteessa (joka on?).

Satakunnan piirinmestaruudet 2016

Piirinmestaruudet kilpailtiin 11.9 RKS:n kentällä. Ensin oli agilityrata, jolla Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry:n jäsenet kilpailivat seuramestaruutta, eli meidän tapauksessa se tarkoitti normaalia rataa. Pitkälle ei päästy, kun uusittiin kontaktit ja lähdimme radalta. Seuraavaksi olikin hyppyrata, jolla tehtiin hyvä nolla sijoittuen neljänneksi. Viimeisellä radalla tuli harmillinen kielto todella erikoisesta paikasta, mutta kuitenkin ylsimme yhteistuloksissa sijalle 4!

Porin syyskilpailut 3.9

Koska minulla ei ole yhtään omaa koiraa, niin pitäähän sitä lainakoirankin kanssa vähän juoksennella. Perla on siis Kariluodon Aroviiriäinen ja kilpaillut jo joitakin aikoja kolmosissa. Treenikertoja on tälle vuodelle kertynyt vain yksi (sekin torstaina kymmenen minuutin radan läpijuoksu) ja joskus viime vuoden puolella paimenen kanssa kyllä taidettiin parikin kertaa treenata ja kerran kisata. Silloin radat menivät myös ihan hyvin, jos ei muistella Kartturin nurin menemistä.

Tulokset olivat hehkeät! Heti ensimmäisellä radalla nopein nolla sertin kera! Etenemä oli melkein 5m/s. Toisella radalla hyllytettiin kun uusittiin A:n kontakti. Kolmannella radalla hassu kymppi, jolla sijoituttiin kolmanneksi. Näpsän radoilla ei paljoa juhlita.

Porin mätsäri 28.7

Lovely Lion Sopivasti Sotkettu "Suttu" PUN1 BIS3 JH4
Glenhouse's Amazingladyluck "Fixu" PUN-

Pikkuneiti oli ihan messissä alusta alkaen. Hain koiran autolta ja niin hienosti kulkeutui mukana meluisaan parkkihalliin (voi niitä riemun kiljahduksia kun huomasin että päästään oikein kunnolla treenaamaan tuossa melussa työskentelyä kun Suttu on vähän osoittanut olevansa ainakin aavistuksen ääniarka). Kehässä neiti ravasi remmin mitan edellä ja seisoa tapitti kuin mikäkin konkari! Kerrat jolloin Suttu on ollut näyttelyremmissä pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Selvästi tullut esiintymisessä äitiinsä, Mantalla tosin kesti muutamakin vuosi tajuta miten kehä otetaan haltuun. Toki pientä epäröintiä ja vilkuilua liikkeessä, ja pientä väistöä havaittavissa kun tuomari tulee kopeloimaan mutta hampaat sai hyvin katsottua eikä varsinaista ongelmaa kopeloinnissakaan - pientä ujonpuoleista väistämistä. 

Fixu on pentujen jälkeen päättänyt taas että tuomarin väistäminen on ok. Ei lätenyt siis karkuun, mutta selkeämmin väisti kuin Suttu, mutta Fixukin saatiin hyvin läpi katsottua ja hampaat näytettyä. Vähän harmittaa kun ennen pentuja se oli todella rohkea. Kuitenkin meni tuomaria ja kehän ulkopuolella olevia innokkaasti katsomaan, joten ei se nyt arkakaan ole. Fixun ehdoton ykköspuoli on sen taito rentoutua kun mitään ei tapahdu: istahdin parkkihallin lattialle ja Fixu kävi viereeni makuulle ja alkoi nukkumaan. Pari kertaa tuli mietittyä saankohan sitä enää liikkeelle.

Mätsäreissä tuli tavattua myös tuttuja: Kennel Bolocaniksen Katia Lunan, Lumin, Lucyn ja Lakun kanssa. Luna ja Lumi ovat siis kasvattejamme, ja Lucy ja Laku sitten Katian kasvatteja. Oli niin ihana nähdä tyttöjä jälleen ja tutustua niiden jälkikasvuun!

Sertiä vaille valio!

Pieni villasukka on alkanut oikein iloisesti noita sertejä nappailemaan. Kisoissa Maisalle 10 sija 2, ja HYL kun koira oli ihan omissa maailmoissa (etsi äitiä?) niin turha sen kanssa oli sitä siellä radalla treenata kun koirasta näki ettei ollut tällä planeetalla. Raldalta pois ja paljon palkkaa. Mantalle tuplahylly, mutta mentiin jo vähän samaa rataa!!! Ja Näpsälle tosiaan ekalta radalta vitonen. Oikein onnistunut päivä!

Paha CUP 3.8

Lähdettiin keskiviikkoiltana maman kanssa kohti Poria epistelemään konkareiden kanssa. Viikonloppuna luvassa olisi kisat ja halusin vielä päästä vieraalle kentälle Mantan ja Maisan kanssa. Maisan kanssa olin siis menossa ensimmäistä kertaa kisoihin, eikä me ihan hirveästi yhdessä olla treenattu edes.

Maisa

Tulokset oli melko mahtavat: Näpsälle voittonolla (eroa seuraavaan n. kuusi sekuntia), Maisalle voittonolla (parin sekunnin erolla) ja Mantalle kymppi ja sija kaksi (muut tykkäsivät hyllytellä tuolla radalla kovasti :D). Manta myös rallatteli mölleissä omaksi ilokseen.

Manta

Näpsä

Agilitykuvat otti Pauliina Haikonen.

Porin kansainvälinen 2016

Lauantaina esitin aamulla bordeauxindoggi Tusyan, tällä kertaa tuloksella PN2. Pian kiiruhdin hovawart kehälle auttamaan Paulaa Ritan ja Ryytin kanssa. Loppujen lopuksi Rita olikin PN2 ja ROP-VET ja Ryyti ROP. Törmäsin myös Nooraan ja lupauduin sitten esittämään karkeakarvaisen saksanseisoja Uhkun kaikkien mutkien kautta rotunsa parhaaksi! Sitten olikin jo kiire junnuihin. Kilpailin piirinmestaruuden Iskulla, ja suoritus oli mielestäni oikein sujuva ja olin todella tyytyväinen muttei sijaa tällä kertaa. Tilda sai minut ylipuhuttua koiran vaihtamiseen, ja niin päädyin kilpailemaan kääpiöpinseri Leopoldin kanssa. Meillä taisi mennä ihan hyvin, sillä voitimme vanhempien ikäsarjan! Loppujen lopuksi tuomari Heidi Streng laittoi meidät voittamaan, eli olimme Best In Show Junior Handler!

Sunnuntaina esitin aamulla jämtlanninpystykorvauroksen Takun, tällä kertaa tuloksella EH. Käsiini luotettiin myös ihana italianvinttikoiranarttu tuloksella ERI1, muttei SA:ta arkuuden vuoksi. Viereisessä kehässä esiintyi myös kasvattimme, Mantan jo vajaa pari vuotias pentu Manu tuloksella EH. Junior handleriin olin tällä kertaa saanut kilpakumppaniksi ihastuttavan tolleri Paavon, joka päätti istua kolme kertaa kehän aikana - ja juuri silloin kun tuomari katsoi! Vähän nauratti, ehkä nyt muistan antaa koiralle paremmin käskyjä? Hieno viikonloppu silti kaiken kaikkiaa. Kiitos vielä Tilda kaikesta avusta, ja kiitos Johanna ja Ninni koirien lainasta!

Pori Match Show 27.7

Lovely Lion Sopivasti Sotkettu "Suttu" SIN2
Lovely Lion Perform "Putte" PUN-

Olin edellisenä päivänä saanut ajatuksen mätsäriin lähteä, kun Sutullakin alkoi ikä riittämään. Aamulla sain vielä idean ottaa Putte-Petterinkin mukaan, kaksi niin helppoa koiraa. Kehissä tuli itselleni kyllä kiire mutta järjestäjät olivat ymmärtäväisiä. Suttu ja Sisu kilpailivat vastakkain, ja Sisulle punainen nauha ja Sutulle sininen - Suttu katsoi Kartturia aika intensiivisesti liikkeiden ajan. Sinisten kehässä Suttu jaksoi seistä ihan äärettömän kauan, ja mun ei juuri sitä tarvinnut asetella - niin hyvin se on oppinut tuon peruuttamishomman.

Putte yllätti minut kyllä aivan toden teolla. Olin odottanut arkaa pientä valkoista koiraa joka ei edes liikkuisi. Putte kuitenkin kipitti kiltisti eteenpäin ja häntä ylhäällä. Erityisen ylpeä olin seisomisesta, se asettui seisomaan todella kauniisti - siskoonsa (Iskuun) tullut! Kuitenkaan reippautta ei tainnut löytyä ihan niin paljoa että melko suuressa pienten pentujen punaisissa oltaisiin sijoituttu, mutta kyllä olin ylpeä pienestä.

Suttu ja Sisu molemmat käyttäytyivät niin kehässä kuin kehän ulkopuolella mainiosti. Suttu hieman väisti tuomaria, mutta namin kanssa se oli ohi nopeasti. Suttu matkusti myös täysin vieraassa autossa todella hienosti, rauhoittui nopeasti sekä meno- että paluumatkoilla.

Slovakia Junior European Open 2016

Takana unohtumaton matka Keski-Eurooppaan, jossa juostiin kilpaa Villasukan kanssa. Näpsän mielestä autoilu oli ihan kivaa, lämmössäkin oli mukava paistatella ja käpyjäkin löytyi. 

Sunnuntaina 3.7 kello soi kolmelta. Puolentoistatunnin yöunien jälkeen nopea aamupala ja viimeisetkin tavarat autoon ja matka sai alkaa. Edessä oli yli 2000 kilometriä. Satamaan päästyämme auton katolle asennettiin kattoboksi, joka ei oikeastaan olisi edes noihin kaiteisiin sopinut mutta kuski (kirjurin isä) sitoi boksin liinoilla (sangen jännittävää jos boksi jäisi matkan varrelle). Tavarat ylhäälle ja Vimppu takakonttiin, takapenkillä mulla ja Siirillä oli jopa tilaa hengittää. Päästiin melko nopealla jonotuksella laivaan ja vielä ihan keulapaikalle. Laivassa oli luonnollisesti paljon väkeä, mutta Sukkaa ei onneksi hälinä haitannut vaan se katseli ihmismassoja tyytyväisenä Koira 2015 tapahtumasta saadusta kangaskassista. Vimppu olikin vähän näkyvämmällä paikalla. Eräs ohikulkija ääneen pohti kaverilleen onkohan tuo koira vihainen kun sillä on noin paksu remmi (fleecestä tehty treeniremmi joka toimii tarvittaessa myös leluna). Luonnollisesti Vimppu nukkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuo vihainen olisi pitänyt siis herättää päiväuniltaan.

Illalla saavuimme Latviaan ja yövyimme Brencis hotellissa. Siisti ja kiva paikka, mutta kasin aikaan piti käydä parin kilometrin päässä syömässä paikallisessa Hesburgerissa. Vähän jännitti kun yleensä menen Hesburgermössöstä ihan sänkykuntoon, väsynyt ja huono olo.

Latvia

Maanantaina 4.7 matka jatkui samaisen hesburgerin kautta. Liettua meni ohi yhdessä nopeassa hujauksessa ja sitten saavuttiin Puolaan. Puolassa yövyimme kivassa pienessä hotellissa jossa oli sitten jokaiselle oma huone. Hotellin väki ei kyllä paljon englantia puhunut. Illalla käytiin SIirin kanssa lenkittämässä koiria lähitienoolla. Kaikki pihat oli aidattuja ja miltei jokaisessa pihassa oli pieni tipsurusselimixiä muistuttava koira - tiedä vaikka sisaruksia kaikki. Muutamia koiria tuli vapaanakin vastaan, mutta omistajiensa huudosta kääntyivät sillä sadasosa sekunnilla ympäri.

Latvian hotelli Brencis

Tiistai 5.7 matka taittui vielä Puolan puolella nopsaaan kun moottoritiet olivat melko hyväkuntoisia ja liikenne luisti. Tsekissä pysähdyimme syömään paikalliselle huoltoasemalle mahtavien maisemien ääreen. Ruoka oli mitä oli, eikä paikallinen "Tsekin cola" todellakaan ollut omaan mieleen. Asfaltti oli niin kuuma että koirat kävivät pikaulkoilutin nurmikolla ja jälleen tummanvihreä paremmat päivänsä nähnyt bmw jatkoi matkaa. Ja voi sitä iloa ja riemua kun vihdoin päästiin Slovakiaan. Käytiin nopeasti katsomassa autolla kisapaikan hotelli X- bioniciä ja sitten etsimään vielä yhdeksi yöksi hotelli. Jonkun aikaa saatiinkin etsiä mutta sitten löytyi hotelli Bratislava, joka oli myöskin oikein hieno hotelli - mitä nyt ei parvekkeen ovi oikein toiminut. Illalla vielä lenkki pitkin ja poikin hotellin lähistöllä ja puheenaihe pysyi melko tiiviisti koirissa.

Latvian hiekkarannat

Keskiviikko 6.7 kun aamupala oli syöty ja lenkit tehty niin lähdettiin sitten Cilistovin Lidlin kautta hotellille. Näpsällekin löytyi kissanpantaa parempi vaihtoehto kun kävimme myös jonkin sortin ruokakaupassa. Hotellilla oli oma ongelmansa löytää oikea huone. Meidän huoneen piti olla kerroksessa viisi mutta hissi oli suomalaisille tavallista haasvatampi: siellä ensimmäinen kerros eli se maantasalla oleva on "nollakerros", joten hississä piti painaa sitä nelosta vaikka se tuntui kovin ristiriitaiselta. Oikea huone löytyi kuitenkin. Näkymät Tonavaan oli henkeäsalpaavat, kun riittävästi siristeli ja tarkeni niin kyllä sieltä taisi vettä erottua. Pienen sähläyksen tuloksena saatiin myös mulle sänky, hotellin päässä oli varauksessa tullut virhe, vaikka kolmelle hengelle oltiin hotelli kyllä maksettu, mutta mun äidilläni oli onneksi kuitti näyttää. Kun tavarat oltiin saatu roudattua huoneeseen, oli aika tutustua kisapaikkaan. Maneesiin ei vielä päässyt, mutta menimme sitten syömään viereiseen ruokapaikkaan. Ruoka oli ihan syötävää mutta nirso kun olen niin en sitä kovin herkulliseksikaan voinut sanoa. Ruuan jälkeen bongattiin Elsin porukatkin. Illalla vielä lenkki Tonavaa katsomaan ja sitten nukkumaan.

Cilistovissa sijaitseva puisto

Torstai 7.7 oli kisojen virallinen ensimmäinen päivä vaikka vasta perjantaina olisi avajaisseremonia. Käytiin Elsin äidin Marjutin kanssa katselemassa kisapaikan maneesia nyt kun sinne jo pääsi, kymmeneltä ei koko paikassa ollut ristinsielua ja kahdentoista aikoihin pitäisi olla kaksi rataa pystyssä harjoittelua varten. No, radat oli pystyssä ja eläinlääkärintarkastukset sujuivat ongelmitta ja niin me oltiin sitten sisällä kisoissa. Treeniaikaa oli jotain reilu minuutti, ja kyllä se on kova vain juosta ympäriinsä sitä etukäteen suunnittelemaansa rataa (radalle ei siis päässyt ennen itse tutustumaan vaan suunniteltiin rata vain ulkopuolelta katselemalla). Itse halusin tehdä kontaktiesteet, renkaan ja kepit kun ne saattaa Näpsälle olla uusissa paikoissa haastavia. Ne sujuivat kuitenkin tosi hyvin, eikä ongelmaa. Itse jouduin tekemään melko huolellisen loppujäähdyttelyn kun vasemman jalan etureisi oli pari viikkoa ennen kisoja venähtänyt melko pahasti ja spurteissa oli vain vihlonut. Venähdyksen syy oli siis huono lämmittely, mutta kisoissa ei ollut ongelmaa, tuli koirakin lämmiteltyä ja jäähdyteltyä hyvin. Treenien jälkeen tanssittiin vähän pitkin päivää. Paljon. Illalla käytiin tarkistamassa Tonava jälleen.

Villasukka Tonavan varrella

Perjantaina 8.7 oli sitten aamulla joukkueen kokoustaminen ja otettiin kuvakin joukkueesta. Sen jälkeen alkoi ihan hullu avajaisseremonia jossa joukkueita huudatettiin. Suomi oli omassa arvossaan ja pysyi hiljaa kuin kivi. Hyvin hiljaa. Ja asiallisesti. Okei, ehkä vähän naureskeltiin ja pideltiin korvia kun vieressä ollut Italia huusi suoraa huutoa. Usein. Paljon. Ja kovaa. Myöhemmin alkoi joukkuekisa, jossa me Näpsän kanssa tehtiin harmillinen hylkäys kun este olisi pitänyt kiertää ja villiksen mielestä nyt kun näitä välsitävetoja on kerran tehty niin tehdään sitten! Ja ratojen rakennusten aikana tanssittiin. Illalla perinteisesti Tonavalle lenkki ja takaisin.

Puola

Lauantaina 9.7 meillä oli vuorossa kaksi rataa. ensin yksilöhyppyrata ja sen jälkeen joukkueagilityrata. Yksilö meni oikein mallikkaasti, harmillisesti yksi vitonen kun käskytin keinun kontaktit niin että sukka ihan järkyttyi. Joukkueagilityradalla ei oikein sujunut myöskään. Illalla oli vielä juhlat jossa yllättäen tanssittiin aika samoja kappaleita (joita muuten aloin vihdoin viimeisenä iltana jo osaamaankin). Lopuksi taivaalle laskettiin lyhtyjä. Hotellille palatessa saatiin kuulla että hotelli oli evakuoitu jonkun pienen tulipalon takia. Iskä oli sitten vain äidille soittanut että palohälytin huutaa ja kaikki lähtee koirineen reppuineen alakertaan ja joku evakuonti käynnissä. Mutta tämä evakuoituu nyt sänkyyn. Selvä. Taustatietona että isähän ei mitään englannista ymmärrä, tai osaa hän hintaa kysyä ja sanoa yes tai no. Eli aika hyvin maallikolta. Päivä' oli etenkin Näpsälle niin raskas että hotellilla aloin jo kehitellä kaikki kauhuskenaariot lämpöhalvauksesta läpi kun koira alkoi olemaan niin eleetön joten äkkiä viileään suihkuun ja siitäkös Näpsä virkosi (Sukka siis vihaa pesua ja erityisesti viileää ja kylmää) ja näytti mielipiteensä. Ennen juhlia se kuitenkin kävi lenkillä Tonavan varrella ja käytiin myös Cilistovin "keskustassa".

Hotellin lähellä oleva silta

Sunnuntaina 10.7 jännitettiin sitten vielä yksilöagilityrata. Suomelle oli tullut ihan mukavasti mitalleita, mutta me oltiin niista peleistä tiputtu. Agilityradalta kymppi, yksi rima ja yksi harmillinen kielto, mutta radalla Näpsä tuntui käteen sopivalta. Pari paitaakin vaihdettiin, Italian ja Puolan kanssa. Radan jälkeen kysyttiin kisakirjaa, sitä ei vielä saada. Mutta pikku hiljaa alkoi valkenemaan että tämä oli nyt tässä. Päästiin kotiin. Siiri halusi vielä jäädä katsomaan palkintojenjaon mutta me oltiin periaatteessa valmiit lähtemään. Senni ja Paula lupautuivat ottamaan Näpsän kisakirjan ja lähettämään sen postitse. Siiri pääsee myös heidän kyydissään Suomeen, kun meillä oli kiire jotta ehdittäisiin tiistain laivaan. Tuntui jotenkin ankealta sanoa heipat sille porukalle. Mutta kotiinkin oli kiva päästä. Pian auto oli pakattu, mutta yhtä häkkiä tyhjempänä pieni farmari lähti nousuretkelle kohti pohjoista. Heihei Slovakia. Se paikka oli kerrassaan upea, etenkin heppatytön mielestä. Kaikki kentät ja maneesit jäivät nyt taakse. Olisihan se ollut hieno ne korkata, vaikka omaa hevosta ei enää ollut. Ehkä joskus ;)

Tonavaa ja sen vieressä menevä tie

Ajoimme koko päivän, ja yöllä pysähdyimme Puolaan jossa kuski lepäsi muutaman tunnin, sen jälkeen aamupala ja matka jatkui maanantaina 11.7. Päivällä pysähdyimme vielä kerran siinä samaisessa Hesburgerissa jossa olimme reissun alussa syöneet kahtena päivänä. Kävimme myös merenrannalla ja Näpsäkin innostui tulemaan mun perässä kahlailemaan. Maisemat oli uskomattomat merellä, mutta tiellä ohi lipuivat vain vinoon kasvaneet puut ja ränsistyneet talot, viljelemättömät pellot. Illalla saavuimme Viroon ja yövyimme hotelli Euroopassa. Söimme satamaravintolassa jossa pianonsoitto loi uskomattoman tunnelman. Tosin tarjoilija oli sen näköinen kun sillä alkaisi se piano tulemaan korvista ulos. En epäile.

Tsekki

Tiistaina 12.7 oli aikaa shoppailla! Mukaan ei juuri tarttunut mitään, paikallinen H&M ei ihan iskeytynyt vaikka melko kivoja vaatteita löytyi jonkin verran. Sataman lähellä oli myös kauppoja, joista tingattiin halvalla housut ja huppari mutta lähdettiin kyllä aika liukkaasti kun myyjä alkoi olemaan aika hermoja raastava. Tien toiselta puolelta löysin myös rantahenkisen kellon, joka sopii omaan kämppään erinomaisesti, rannalla kun asutaan. Laiva lähti kuudelta ja reissu alkoi olemaan ohi yhä nopeammin.

Latvia

Suomen puolella iloittiin omasta netistä, ruisleivästä ja kaakaosta. Kattoboksi vietiin Siirin porukoille ja sitten yöllä huristeltiin hakemaan Suttu Kirsiltä hoidosta. En meinannut tunnistaa pimeässä kumpi on Suttu, kumpi Pilke, mutta onneksi tapa hyppiä päin nopeutti oikean pennun valintaa. Ja voi sitä ininän määrää. Koko automatkan Pyttypieni istui sylissä onnellisena ja heilutti häntää.

Oikealla näkyy osa hotellista.

Meidän teamin puolesta iso kiitos erityisesti mun vanhemmille, jotka tän hullutuksen kustansivat ja mahdollistivat. Kiitos myös joukkueenjohtaja Jarkolle, joka teki pitkiä päiviä kisapaikalla. Kiitos joukkue, koirienhoitajat ja Slovakian päässä olleet kisatalkoilijat. Samat talkoilijat touhusivat aamusta iltaan milloin missäkin hommassa. Wau!

Tuplaserti!

Tämä Lapuan reissu oli meille oikein antoisa reissu: ensin agiserti, sitten hyppyserti! Molemmilla radoilla tuomarina Johanna Nyberg. Ihan uskomaton fiilis! Etenemät oli sitten 4,25 ja 4,68 joten eivät ollenkaan hullumpia aikoja!

Meidän mahtava seura on mukana auttamassa tukimätsärin järjestämisessä, iso kiitos!

 Kahden ensimmäisen radan jälkeen oli jotenkin tosi toivoton olo. Omat jalat tuntuivat tosi kankeilta ja mun oikea etureisi vihoitteli vieläkin saman viikon torstain jalkapallopeleistä joihin lähdin täysillä mukaan huonolla lämmittelyllä. Kaksi ensimmäistä rataa olivat meille melko hankalia, ja tiesin että ne olisivat meille oikein mainiot treeniradat. Ensimmäisen hyllytin kun puudeli tuli todella röyhkeästi kontakteilta, toisella radalla tehtiin muuten vaan kieltoja ja ties mitä. Näpsä oli oma ihana iloinen itsensä, eikä tuulinen sää haitannut. Itse hytisin toppatakissa josta maltoin luopua vain radan ajaksi. Koiramäärät eivät päätä huimanneet mutta eipä tuo meitä haitannut kun sillä "perusnopeudella" saatiin serteihin oikeuttavat voittonollat :D

Pienestä jäi kiinni meidänkin SM- yksilökilpailut. Näpsällä oli ennen Lapuan kisoja kolme nollaa ja nyt kun se sai tuplan niin ei se kaksi nollaa olisi ollut edes paha, jos siis oltaisiin edes kisattu keväällä muutama kisa enemmän. Olin ajatellut pitää hieman kevyemmässä treenissä puudelia kun ei EOJ- joukkueeseen päästy ja lisäksi mä ainakin melkein yritin panostaa kouluun. Panostus ei ehkä numeroissa näy niin paljoa kuin olisin toivonut (okei, villasukkia kudoin koko syksyn ja puolen kevättä) mutta jatko-opiskelemaan sinne pääsen minne haluankin.

No, koska suunnitelmilla on tapana muuttua. Yksi JEO- joukkueen jäsenistä joutui perumaan Slovakian matkan, joten sieltä vapautui kolme paikkaa mineille&medeille. Pisteiden valossa Näpsä oli siis yksi niistä jotka joukkueeseen pääsivät!

Myönnän että hiukan hämmennyin ensin kun kaverini Siiri ilmoitti että pääsivät joukkueeseen. Järkeilin et ei hitsi, meillähän oli samat pisteet. Vähän myöhemmin joukkueenjohtaja soitti ja kysyi halukkuudestani osallistua. Poru kurkussa vastasin että tietenkin.

Ja niin me sitten heinäkuun alkupuolella köröttelemme ei-niin-tilaihme-bemarilla kohti Slovakiaa.

Suttu

Joku on saattanut jo etenkin mun facesta huomata, että meillä on jäänyt tämmöinen pikkuolento asustamaan, joka tottelee kantaa nimeä Suttu. Virallisesti pieni naskalihammas on Lovely Lion Sopivasti Sotkettu.

Suttu on tosiaan Mantan ja Leon ainoa narttupentu, josta mä olen haaveillut jo ties kuinka kauan. Pari sellaista epäolennaista seikkaa vaikutti urosvalintoihin, kuten väri ja hännän pituus. Olen jo niin pitkään haaveillut punamerlestä töpöstä. No, ei punainen eikä edes merle ja häntääkin löytyy. Kaulus olisi myös ollut kiva. Mutta luonne on juuri sellainen mitä toivoin! Olen sivusta katsellut (ja vähän osallistunutkin) Missin ja Räksyn treenejä, ja Missi on niin omaan käteen sopiva. En hetkeäkään epäile, etteikö Räksy olisi, mutta se on niin mamman mussukka että mä en saa sitä edes autoon huudettua, vaan hänen ylhäisyytensä pitää kantaa.

Olen nyt syksyn ja kevään kouluttanut agilityä ja yksi K- pentueen uros treenailee siinä myös. Etenkin Manu ja Missi menevät radalla satalasissa, Manu osaa olla ehkä hieman röyhkeämpi mitä Missi. Syy, miksi en Fixun pentua ottanut, oli ihan se että Fixu on todella iso eikä ole sellainen jarrut rikki koira. Manta miellyttää mua niin luonteeltaan kuin ulkonäöllisesti, ja nyt oli viimeinen mahdollisuus tehdä sillä pennut. Kun vertaan Fixua ja Suttua pentuina, niistä löytyy aivan valtava ero. Fixu ei leikissä kestänyt juurikaan tönimistä, eikä oikeastaan erityisemmin pitänyt leluja ykkösjuttuna (tosin, nykyään se rakastaa leluja). Fixu oli myös todella rauhallinen ja järkevä pentu, Suttu taas...

Millainen Suttu sitten on? Nyt Suttu on 12 viikkoa vanha, ja treenaamme joka päivä lähinnä tokojuttuja. Onhan Suttukin järkevä ja varsin nopea oppimaan. Olen ekoista treenikerroista lähtien pitänyt sitä tarjoamisen jaloa taitoa tärkeänä, ja Suttu onkin oppinut ehdottelemaan kaikenlaista. Joka treeneissä se osaa yllättää kun vaan odotan, ihan mitä vain voi tapahtua. Sutun ehdoton bravuuri on peruuttaminen, jota se tekee paljon. Ja koska se tykkää siitä, niin meille on tullut paikallaolo harjoituksissa ongelmia: aina kun palaan/nojaan koiraan, se lähtee yllätysyllätys peruuttamaan :D Hitaasti hyvä tulee, itse olen malttanut pysytellä vain sellaisissa päälle nojauksissa, jotta se antaisi mun palkata ilman että kaverin takamus nousee. Nopeasti se oppiikin, mutta vielä on matkaa... :D Vielä hiomista on mm. maahanmenon tekniikassa, kun kaveri tarjoaa sitä istumisen kautta. Paljon olen järkeillyt että haluanko siltä oikeasti sellaisen tekniikan vai korjaanko myöhemmin ja palkitsen nyt sitä tarjoamista. Ainakin tällä hetkellä pysytellään vielä ensin mainitussa ehdotuksessa.

Mitä meidän olisi tarkoitus tehdä? Sutun päälajeina on luonnollisesti agility, toko ja näyttelyt. Jos Pytyn rakettiominaisuus ehtii kadota parin vuoden sisällä, niin voi olla että agility ei ole enää päälaji, vaikka sitä niin paljon toivoisinkin. Näyttelytkin saattaa vielä sulkeutua pois, katsellaan miten pentu kasvaa. Mun salainen haave olisi paimennustaipparit, ja ehkä sitä kautta lähteä myös kisaamaan paimennuksessa, riippuen sitten onko tuosta mihinkään. Päälajien jälkeen taitaa tulla jälki ja vepe, kun järven rannalla ja metsien ympäröimänä asustellaan niin puitteet on kyllä priimaa. Rally-tokokisoissa tullaan varmasti käymään, mutta se on sellaista sivupuuhaa. Eli lajeja on, mutta noihin päälajeihin panostetaan eniten, sitten jaksamisen ja ajan puitteissa myös noihin muihin.

Nyt etenkin tämän pikkupentuajan pyrin panostamaan perusasioihin (yllättävää?) niin että on sitten helppo jatkaa jos vaikka kiinnostuu jostain muista lajeista. Luopumista, rauhoittumista, leikkimistä, nenän käyttöä, tarjoamista, takapään hallintaa, noutamista, irtoamista, hihnassa käyttäytymistä, yksin olemista, kopeloimista, temppuilua, targetteja, seuraamista, odottamista, sosiaalistamista, luokse tulemista, suuntakäskyjä, ohjaustekniikoita, sosiaalista palkkaa... Kaikkea!

Onko muilla pentu tullut taloon?

Lieto AGI 21.5

Näpsälle triplahylly ja yliaikavitonen.

Ei voi olla kuin tyytyväinen villan suorituksiin. Kisoissa se oli radan ulkopuolella entistäkin helpompi eikä reagoinut edes vieraiden heittelemiin leluihin. Sain sen hyvin syttymään parissa sekunnissa.

Se mihin meidän radat nyt kaatui johtui treeninpuutteesta ja kisatauosta. Viime syksy treenattiin kolme kertaa viikossa, ohjattu/omatoimi+omatoimi+ohjattu menetelmällä, joka johti sen yhteistyön löytämiseen. Tauon aikana ollaan treenattu vähän yksittäisempiä juttuja mm. käännöksiä ja irtoamista. Kisoissa se sitten ihan oikeasti eteni ja irtosi, niin mun varmistelut ei ollut siihen hyvä yhdistelmä. Lisäksi mä kärsin ihan hirveästi blackouteista (ne kuulokkeet korvilla rataantutustumiset ei ilmeisesti olleet ihan mun juttu) niinku huomaatte niin ajatus ei oo ihan radalla mukana. Radat löytyy tuolta, tuolta ja tuolta.

Suomen peliäkin seurattiin reaaliajassa, mm. Rataantutustumista pidennettiin jotta nähdään viimeiset pari minuuttia pelistä! :D Hengessä mukana!

Rauma Show 14.-15.5

Lauantai

novascotiannoutaja "Luca" EH2

pitkäkarvainen bernhardinkoira "Atte" ERI SA VAK1 PU1 ROP

JH- Iskun kanssa

Sunnuntai

JH4 Iskun kanssa

valkoinenpaimenkoira "Pipsa" ERI1 SA JUK1 ROP- JUN

Janakkala RN 7.5

Koirakummun Hulk ERI SA JUK1 PU1 ROP SERT RYP2
"Hippu" ERI3 SA PN3
"Paavo" H
Tuomarina Esko Nummijärvi

Tampere KV 30.4-1.5.

Lauantai

bordeauxindogggi "Tusya" ERI1 SA PN1 ROP CACIB. Tuomarina Paul Lawless.

JH- yorkshirenterrieri Magic Minidog Finnish Design "Furyn" kanssa.

Sunnuntai

FI MVA Lovely Lion I'm Cute "Isku" ERI1 SA PN1 VSP CACIB. Tuomarina Veli-Pekka Kumpumäki.

Junior handlerissä PMV- karsinta ja TOP11 joukkoon! Niin pienestä jäi Iskun kanssa kiinni, mutta pakko sanoa että tyytyväisiä ollaan! 

Kankaanpää RN 9.-10.4

Lauantai FCI2

JH2 suomenajokoira Jallun kanssa!

Bordeauxindoggi "Tusya" ERI SA VAK1 PN1 ROP!

Hovawart "Aksu" EH2

Estrelanvuoristokoira "Liisa" ERI1

Kääpiösnautseri "Uuno" H

Aamulla lähdettiin puoli kahdeksan aikaan kotoa ja paikan päällä noin varttia vaille kahdeksan. Melko pian kävinkin hakemassa Jallun totuttelemaan sisänäyttelyyn ja nopeasti tottuikin, muita koiria tykkäsi aluksi seurailla ja välillä heitti koko homman pelleilyksi. Kehässä se jännitti takana tulevaa tanskandoggia, mutta melko aloittelijaksi oikein hienosti nuori herra juoksi ja malttoi seistä (mitä nyt olisi vähintään hypännyt tuomarin syliin). 

Loppupäivä handlattiin koiria sitten tiheään tahtiin. Viime viikonlopun mätsäreissä tutustuin bordeauxindoggi Tusyaan, jonka sitten esitin kolmesta koirasta ropiksi! Vähän extemporena esitin Uunon, ihastuttavan ja ehkä hieman äänekkään käppänän jonka elämässä oma mamma on aina ykkönen. Hienosti nuorimies silti tuli vieraankin kanssa. Aksun olin luvannut esittää jo jokin aika ennen näyttelyä. Pikkasen nuorimies oli järkyttynyt kun hänen narunsa mun kätösiin laitettiin. Löysien ranteiden takia tällä kertaa "vain" EH. Liisan esitin myös ihan extemporena.

Sunnuntai

Lovely Lion I'm Cute "Isku" ERI SA AVK1 PN1 SERT ROP --> FI MVA!!

Aivan uskomaton tunne! Meidän ensimmäinen valioitunut kasvatti! Isku on käynyt nyt 5 näyttelyssä joista 4 kertaa se on ollut ROP ja kerran "vain" ERI SA JUK1 ROP-JUN. Ei pöllömpi koira. Mä olin tästä koirasta tekemässä lauantaiyönä lapasia kun se ei antanut mun nukkua, vaan haukkui kotiutuneen Fixun aina sen liikahtaessa. Onneksi en tehnyt, muuten se ei kai ois valioitunut!

Iskulta olin uhkaillut viedä karvat heti Tampereen kansainvälisen jälkeen mutta yhteistuumin päätettiin että ilmoitetaan Bosse ja Isku - isä ja tytär messariin. Mulla ei luonnollisesti ollut mitään tätä ajatusta vastaan.

Kaikki kuvat: Joni Mäkelä