~Tippa linssissä, voitto kotiin~

Korpilahti RN 23.3.2014.

Ristisaaren Sani ERI1 SA JUK1 PN1 ROP SERT RYP1 BIS1

Sani on vaan best!

Kello soitti viideltä, ja arvatkaapa kuka oli jättänyt pakkaamisen aamuun... Noin kuuden aikoihin olin Maijun pihassa kera kumisaapaspussin, kameralaukun ja täyteläisen repun. Sisällä mopsit päätti haukkua minut huolella, ja Sani tervehti iloiten - hyppäsi suunnilleen tasajalkaa syliin, ja paljon haleja. Klassisesti lähdimme ehkä joskus puolen tunnin kuluttua. 

Näyttelypaikalle päästyämme jouduimme parkkeeraamaan auton noin 300 metrin päähän... Parkkivälit oli hurjat, mutta siihen emme lähteneet kommentoimaan. Kumisaappaat jäivät vielä autoon, haetaan sitten jos tarvitaan. Koko matkan autolta kehälle, Sani veti hirmu ylpeän näköisenä - tosin hieman köhien...

Kehässä oli ehkä muutama vesilätäkkö, mutta mitä pienistä. Maiju pelotteli minut huolella mm. Sanin siskolla, Ristisaaren Helinällä. Junnuissa kisasi viisi koiraa. Arvostelu kuulosti hyvältä ja lupaavalta - Loppuun tuli myös, että esitetään hyvin. Ja Erinomainen!!!

Kilpailuluokassa jännitti! Sani tuntui huipulta käteen. Ensimmäisiä!! Ja kaikki kolme Erin saanutta SAlla. Paras narttu- luokkaa odotellessa otettiin hieman rennommin, liikuttiin ja oltiin. PN- kehä sujui hyvin. Sani keskittyi suht hyvin seisomiseen. Olisiko meitä ollut noin kuusi koiraa. Kun kaksi oli "potkaistu pellolle" Tuomari palkitsi neljännen. Sitten juostiin. Jossain vaiheessa kolmaskin palkittiin, mutta kolmas jatkoi matkaansa. Sitten Marja Talvitie sanoo, että kyllä minä siitä edelleen pidän. Ja ensimmäisiä! Vastaanotettiin SERTi ja tällaista. Roppikehään suorinta tietä!

Rotunsa paras kehässä taisimme tulla uroksen jälkeen. Sani oli ROP! Mikä fiilis! 

Ryhmäkehää jouduttiin sitten odottelemaan jonkin aikaa. Pitäisi ehkä kertoa siitä "hauska" tarina, mutta jätän väliin. Kokoomakehässä Sani oli jo todella väsynyt ja seisominen oli hankalaa. Koirat olivat erittäin ahtaalla, mutta jotenkin pärjäsimme. Tuntui ikuisuudelta, kun valittiin BIS veteraani, BIS- kasvattaja ja kaikki. Tuomarit esiteltiin... Oho, olimme menossa jo kehään! Olin suunnitellut hienon sisääntulon, mutta se meni hieman penkin alle kun chow chow tuli aika kiinni. No, matka jatkui. Tuomari valitsi jatkoonpääsijöitä jo alusta ihan hirveän määrän joten tuntui jo hieman harmittavalta, kun oltiin edes jääty sinne. Mutta sitten: Jatkoon! Siinä sitten noin kymmenen muun koiran kanssa yrittää olla coolina. Pian tuomari valitsi meidät jälleen jatkoon, TOP4 joukossa oltiin! Taisin laskea koiramäärät moneen kertaan...

Sani tepsutti perässä iloisena. Liikkeissä huomasin, että Sani alkoi ottaa iloa irti isosta kehästä: se alkoi kulkea edellä, pienellä show asenteella! Pitkän juoksutuksen jälkeen, Tuomari sijoitti RYP4 suomenpystykorvan, jonka tarkistin vasta jälkeenpäin, sillä kerrankin minä olin keskittynyt koiraan. RYP3 havahduin tutun nimen kuullessani: Esa Ruotsalaisen pomeranian/kleini(klaini?). Sitten kehäsihteeri pyysi vielä ympäri, jaa aplodien saattamana tuomari ojensi sinisen ruusukkeen amerikanakitalle, ja punainen jäi meille!!!

BIS- kehää jouduin odottelemaan, että yhdistetty 7/8 ryhmä saataisiin arvosteltua. Huomasin että tuttuni Katriina pääsi jatkoon. En edes ajatellut voittavani, vaan päädyin tulokseen BIS2, pääsisin siis hengailemaan mukaan, ja ensimmäistä kertaa BIS-kehään, kun RYP- kehät on tulleet pääasiassa Bossen ja Zumban kanssa tutuiksi. Kultainennoutaja oli RYP1! No, ajattelin että mennään nyt sitten numerojärjestyksessä, että tottakai aloitetaan ensin FCI5, sitten FCI8. Sanin kanssa mennään suhteellisen hitaasti, mutta tuomari (Marja Talvitie) pyysi jo ympäri. Sitten hän pyysi edes takaisin, mutta sanoi kyllä, että hän tietää että koiralla on ne hyvät liikkeet, mutta jos se on vaikka ryhtynyt ontumaan. Edes takaisin sujui hyvin. Sitten molemmat koirat vielä seisomaan, ja jälleen ympäri. Pyysin kultaisennoutajan handleria menemään edellä, jotta se voisi juosta niin lujaa niin hyvin kuin vain tarvitsisi, ettei siinä olisi ainakaan mitään tiesulkua (kröhöm) edessä. Juoksimme kaksi kierrosta, ja olin menossa juoksemaan kolmatta Marja Talvitien takaa... Olin mennyt ehkä askeleen hänen taakseen, ja hän ojensi punaisen ruusukkeen meille!!! Sitten en pystynyt enää pidättelemään onnea, vaan tuli tippa linssiinkin, joka ei luojan kiitos näy BIS kuvista... Iso kiitos kaikille tuomareille! Suurin kiitos kuuluu Maijulle, kun jo toistamiseen luovutit koiran käteeni <3 

RYP1 !!! Tuomari: Esko Nummijärvi, KIITOS!

BIS1 !!! Tuomari: Marja Talvitie, KIITOS!!!

~Seinäjoki RN 9.3.~

<3

Australianpaimenkoirat
Glenhouse's Duck-Dynasty "Tatti" ERI1 SA PU3

Glenhouse's Amazingladyluck "Fixu" EH1

Shetlanninlammaskoira

Helmilän Balleriina "Riina" EH
Vanhaenglanninlammaskoira
Griland's Playful Girl "Zigi" ERI1 SA PN1 VA-SERT
JH-, with BSD groenendael Donatrix Belicia "Ines"

© Hanna-Maria K.

© Hanna-Maria K.

© Hanna-Maria K.

© Hanna-Maria K.

Päivä alkoi aikaisin. Otimme Hannan kyytiin, ja vain noin sadan metrin päästä otettiin Maaritilta (Fixun&Mantan kasvattajalta) kyytiin Tatti. Matka sujui mukavasti, sillä Tatti oli rauhallinen kyytiläinen.

Aamulla saimme oikein aitiopaikan: Olimme oven vieressä, vaikka välissämme oli vain yksi auto. Paikka oli suhteellisen tyhjä, muutamaa pikku henkilöryhmää lukuunottamatta.

Ensimmäisenä olikin kehässä Tatti- otus, jonka kanssa oli aluksi ollut "ongelma" (ei siis kovinkaan suuri sellainen) että en päässyt tarpeeksi kauas koirasta (jotta sen pää&kaula liittymä olisi linjautunut kivasti). Mutta kehässä se tuttuun tapaan asetteli itsensä loistavasti, ehkä pikkuisen vinoon, mutta se korjaantui nopeasti, kun vain käänsin rintakehää hieman. Tuomari (Lena Danker) rakastui koiraan, ja  arvostelussakin oli mainittuna "Hurmaava luonne", en lähde kieltämään. JOS Tatti olisi narttu, JOS Tatti olisi pentu ja JOS meillä olis tilaa vielä yhdelle isolle koiralle, niin se olis mun. Maarit kertoi, että Tatti ei kauheasti ole hihnassa ollut ja koiran ensimmäinen näyttelykin/koiratapahtuma. Arvostelun lisään myöhemmin.

Fixu meni hyvin, mutta liikkui löysästi. Ei hirveästi väistänyt tuomaria, mutta vähän kuitenkin. Fixun arvostelu:
"1½ v. femin. narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Riittävä sukupuolileima. Hyvä kallo ja kuono-osa. Purenta OK. Toivoisin vahvempaa alaleukaa. Pysty lapa, tästä johtuen lyhyt kaula. Hyvin asettunut olkavarsi. Hyvä rintakehän muoto ja pituus. Toivoisin lisää massaa ja lihaksia. Sopiva luusto. Liikkuu pitkällä, maatavoittavalla askeleella. Hyvä luonne."

Kasvattajaryhmä yllätti: Fixu alkoi rähisemään, joten ryhmää ei arvosteltu. Taisi ahdistua siinä, kun Hanna on Fixulla suhteellisen vieras+ minä vielä vieressä. Harmittaa toki.

Riinalla oli todettu ongelmaksi nuo korvat. Se pitää niitä takana, eikä näytä erityisen valppaalta. Namin tiputtaminen auttoi asiaa, mutta vain hetkellisesti. Kehässä sai koiralle lirkutella liirum laarumia, ja korvat oli ja pysyi höröllä! Pääsimme Ilkka- lehteenkin! Arvostelu, tuomarina Lena Danker (- Kehis kysyi että niin mitä niistä korvista pitikään kirjoittaa, johon tuomari sitten: "Ei nyt saa häiritä, kun meillä on pusuhetki kesken!" :

Vajaa 2 v. narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pään kiila, hyvin asettuneet, hieman kevyet korvat. Kaunis ilme. Oikea purenta. Hyvin kulmautunut edestä. Hyvä eturinta. Esitetään hieman tuhdissa kunnossa. Hyvä selkä mutta hieman jyrkkä lantio. Sopiva luusto. Köyhässä pohjavillassa tänään. Liikkuu riittävällä askelmitalla, mutta liike kärsii ylipainosta. 

Sitten kovaa vauhtia Zigitan luo! Kokeilin vielä treenata Zigin kanssa, ja sitten tapahtui jotain... Olimme tulossa edes takaista kohti Tinttiä, ja yhtäkkiä tunnen, miten paine remmissa katoaa, ja koira ravaa rauhallisesti suunnilleen Tintin syliin... Hanna nauroi, että ilmeeni oli näkemisen arvoinen - enkä lähde epäilemään! No, juoksen sitten oman remmin, jota olin muuten aikaisemmin lainannut Fixun veljelle Elvikselle (EH).

Zigin jälkeen tilanne rauhoittui, jäljellä junnut. Harmi vain että omistajat alkoivat pakkaamaan, joten vaikka meillä aluksi menikin hyvin, niin Ines huomesi pakkaamisen. Juttu meni nollille, mutta mitäpä tuosta. Kokemusta rikkaampana kotiin, kuoleman väsyneenä. Äitillä sattuu olemaan puhelimessaan kuvat kun minä ja Tatti nukutaan autossa... eipähän ole julkaisukelpoisia! 

~Hyvä handleri~

Tämä kaikki koskee omaa mielipidettäni hyvästä handleristä. Tässä tekstissä en käsittele aiheita kuten: Minkä näköinen on hyvä handleri?

Pitääkö hyvän handlerin osata tehdä kahdeksikko?

Pitääkö hyvällä handlerillä olla pitkät hiukset?

jne. Eli tässä tekstissä käsittelen enemmän aiheita:

Millainen handleri on muita ihmisiä kohtaan? 

Miten handler tulkitsee koiran eleitä, ilmeitä, rakennetta ja luonnetta?

Kuinka paljon hyvä handleri on valmis panostamaan yhden koiran esittämiseen yhdessä näyttelyssä?

Miten handleri valmistautuu henkisesti ja fyysisesti jokaiseen näyttelyyn?

Tein kysymyksiä, joihin vastaan mahdollisimman laajasti. Aloitetaan...

© Hanna-Maria K.

Millainen on hyvä handleri?

Hyvä handleri on avoin muille ihmisille ja valmis oppimaan uutta. Handleri pitää handlattaviensa tason tarpeeksi korkealla (Eli jos yleensä handlaa pääasiassa rotunsa parhaita / ryhmäsijoittujia, ei ota yhtäkkiä koiraa joka ei ikinä ole ollut näyttelyissä tai harjoituksissa, ja jonka omistaja/kasvattaja eivät ole erityisen näyttelytietoisia), mutta on valmis toisinaan kokeilemaan uutta, eli handlerilla pitää olla koirasilmää! Hyvä handleri on kannustava muita ihmisiä kohtaan - niin muut näytteilleasettajat kuin omistajatkin - ja pitää huolen itsestään. Hyvä handleri tietää mitä tekee, mutta on valmis vastaanottamaan apua korkeammalta kantilta.

Mitä handlerin tulee tietää koirasta yksilönä?

Ensinnäkin nimi, koiran ikä, rotu, sukupuoli, kasvattaja, omistaja, rodun käyttötarkoitus... Yleisiä asioita. Onko se ennen käynyt näyttelyissä? Onko handleri vaihtunut koiralla usein? Millainen se yleensä on luonteeltaan kotona? Entä lenkillä? Tai näyttelyssä/treeneissä?

© Emma T.

Miten handleri valmistautuu henkisesti ja fyysisesti jokaiseen näyttelyyn?

Hyvällä handlerillä tulee olla suht hyvä peruskunto, jotta kehässä keskittyminen koiraan, ei mene siihen että mietitään että jaksaako juosta kierroksen loppuun yhtä kepeästi. Kehässä pitää olla ryhdikkäänä, ja juurikin pitää juosta kepeän rennosti, ei ylimääräisiä loikkia, laahustavia askeleita tai takapotkuja (heh). (Esimerkkinä hyvästä juoksemisesta, Nea Harjanne! Katselin tämän menoa taas messarissa SM- finaalissa. Se oli niin excellent! En tiedä mitä muut ovat siitä mieltä, mutta minä pidin!) Henkisesti valmistautuminen on tärkeää. Tuomari voi kysyä jotain yllättävää. Vältä "Ööööö..." vaihetta. Monet vastaavat kysymyksiin - vaikka tietäisivätkin vastauksen - pienellä "Ööö" soinnulla ja sitten oikea vastaus tulee. Yleensä tuomari kysyy koiran ikää. Siihen itse vastaan yleensä "Öö neljä ja puoli", eli siihen tulee ehkä sekunnin murto-osan ajan pieni ö- kirjain. Tämä on niitä asioita joihin itse pystyy vaikuttamaan.

© Hanna-Maria K. Tulkitse tässä nyt koiran eleitä ja ilmeitä!

Miten handlerin tulisi koirasta tulkita?

Koiran eleet ja ilmeet. Pystyykö niitä muokkaamaan? Saako koiran korvat "hörölle" vaikka maiskuttamalla? Koiran rakenne. Miten peitän mahdolliset virheet? Miten korostan hyviä puolia? Kappas, koiralla on hieman korkeat korvat vaikka pitäisi olla matalat korvat. Laitan namikättä alemmas ja korvatkin laskeutuu alemmas. Koiran luonne. Pelkääkö/Väistääkö se tuomaria? Jos menen itse lähelle koiraa, niin se ei ehkä väistä tuomaria, kun samalla vielä rapsutan sitä.

~Seinäjoki RN 8.3.~

What a perfect day!

Sani: ERI1 SA JUK1 PN1 VSP SERT

Kuvat © Hanna-Maria K. Kiitos <3

Aamu alkoi aikaisin kuuden herätyksellä. Koirien hoidon jälkeen puoli seitsemän aikoihin äiti heitti minut Maijulle. Sieltä lähdimme noin vartti yli kahdeksan kohti Seinäjokea. Matkalla puhuimme vähän kaikesta. Mutta aihe oli kohdallaan: Tänään Sani olisi RYP1 ja sitten huomenna joku handlattavistani myös. Sitten veisin sekä Sania että sitä toista koiraa BIS- kehässä. Naureskelimme idealle. Kun rotukehä alkoi, katselin muita koiria. Sanin oli vaikea keskittyä, ja ainoastaan makkaralla sain sen seisomaan. Muuten se haihatteli siellä sun täällä. Ravi onnistui.

Kehässä olimme kolmesta koirasta viimeisiä. Arvostelussa laitoin Sanin seisomaan, tai yritin. Sani steppaili ja siirtyi, eikä makkarakaan kiinnostanut enää yhtään. Tuomari sai kuitenkin mitattua hyvin ja katsottua hampaat. Sitten edestakaisin (olisin voinut mennä kävelyvauhtia) ja sitten seisottamaan kehän laidalle, ja  tuomari puhui koirasta yleisölle. Sitten tuli ERI! No sitten koko ryhmä meni ympäri, Sani toisena. Tuomari pysäytti ensimmäisen, ja siirsi meidät ensimmäisiksi, ja kaksi SA:ta! Sitten oli enää yksi nuorten ja yksi avoimen narttu. Nuorten narttua ei näkynyt, joten avoimen nartussa ei mennyt kauaa. Nopealta vilkaisulta avoimen koira näytti ihan superhyvältä. Lopputulos oli kuitenkin EH! Joten PN- kehässä tuomari kätteli meitä, ja se oli sitten SERTin paikka! Sitten rotunsa paras kehään. Uskalsin laittaa remmin löysälle loppuvaiheilla (löysällä meni helposti etupainoiseksi) mutta VSP ruusuke oli meidän! SItten ihanat roppikuvat.

Huomenna jatketaan!

~Haastattelua~

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.                                           

6. Ei takaisin haastamista.

Asiat itsestäni:

1. Olen megalaiska.

2. Pidän pyöräilystä, lenkkeilystä selä hiihdosta.

3. Haluaisin olla tulevaisuudessa ammattihandleri.

4. En ole erityisen auttavainen tai huomaavainen. (Tähän pitää tulla muutos!)

5. Valokuvaus on mukavaa, mutta en ymmärrä siitä mitään.

6. Olen harrastanut huilun soittoa n. 2-3 vuotta.

7. Haluaisin aloittaa näyttelemisen, mutta tällä hetkellä aika ei riitä siihen (ehkä kesällä sitten).

8. Pidän tarinoiden kirjoittamisesta, mutta harva se päivä saan tarinan loppuunsa... Aiheet pyörivät pääasiassa koirien ja hevosten ympärillä.

9. Olen ulapalla hevosten sairauksista- ja osittian myös hoidosta (huom. äidilläni ollut mm. yritys jossa on toiminut pääosassa hevoset, joten perhe tietää)

10. Unohdan asioita (paitsi viimeiset ilmottautumispäivät)

11. Vihaan siivoamista.

Harjiksen ryhmiksestä otettu kuva

Anskun kysymykset

1. Mikä on suurin unelmasi? 

- Agilityn MM- kisat sekä askellajiratsastuksen Suomenmestaruudet! Ehkä myös kasvattaa pienimuotoisesti huippuboloja, villakoiria sekä australianpaimenkoiria, yllätys. Haaveet on suuret, mutta lähtökohta on suhteellisen hyvä. 

2. Mikä on haave ammattisi? 

- Haaveammatti olisi ratsuttaja tai hevosenhoitaja. Itsestäni ei kuitenkaan kumpaankaan ammattiin luultavasti tule ikinä olemaan, joten ehkä kuitenkin eläinlääkäri, opettaja tai jonkinsortin energia-ala.

3. Mikä on parasta elämässäsi? 

- Koirat ja hevoset, niin omat kuin muiden. Niiden kanssa touhuaminen tekee iloiseksi. Tosin, olen hirmulaiska.

4. Kuinka paljon aikaa käytät yhden blogi tekstin tekemiseen? 

- Mahdollisimman vähän. Mielipidepostauksiin käytän parhaimmillaan päiviä, mutta kuulumisten- sekä uutisten kertomiseen kuluu n. 5-20 min. 

5. Mikä asia ärsyttää itsessäsi?

- Laiskuus. En tee mitään, mistä en tunne hyötyväni tarpeeksi. Olen kuin koira! 

6. 5 positiivista asiaa itsestäsi? 

- Olen suhteellisen positiivinen

- Pyrin olemaan tavoitteellinen (se tosin ei onnistu aina)

- Pidän tallitöistä

- Olen valmis oppimaan uutta

- Pidän lenkkeilystä (kävelylenkeistä, juoksulenkit on suorastaan kauheita...)

7. Missä haluaisit kehittyä? 

- Ratsastuksessa ja hevosenhoidossa. Tämän hetkinen ratsastus- ja hoitotaidot menee nollan tasolla, vaikka omia onkin (huomioikaa että hevoset on tulleet meille jo jonkin verran ennen omaa syntymistäni)

8. Minkälaista musiikkia kuuntelet? 

- Sitä mitä radiosta tulee, Musiikki ei juuri kiinnosta, eikä sille ole aikaa. Pahoittelut. Mutta aikalailla kaikki menee.

9. Pidatkö liikunnasta?

- Hiihto- ja lenkkeily on parhautta, koirien kanssa tietenkin. Ratsastus ja agility ovat tietenkin "päälajit", sillä tokoa en välttämättä laskisi suoraan urheiluksi. 

10. Mitä odotat tällä hetkellä eniten? 

- Seinäjoen ryhmänäyttelyä, joka on viikon kuluttua. Pitkällä tähtäimellä tottakai kesälomaa ja maailmanvoittaja- näyttelyä. Myös nuorten SM- kisat, sekä agility että toko!

11. Lempi blogisi?

- Vaikea kysymys. Hurttamaisia Hetkiä- tekee vaikutuksen sisällöllään ja ulkoasullaan. Siellä on paljon hyviä ja selkeitä kuvia, ja hyvää tekstiä.

Ratsumestarin Marski <3 Leevi <3

Minun kysymykset:

1. Miksi koirat?

2. Kuinka paljon lemmikin hoitamiseen tulisi panostaa?

3. Kuinka paljon lemmikin liikuntaan tulisi panostaa?

4. Paras harrastus?

5. Mitä mieltä käyttö- & näyttölinjaisista koirista? 

6. Kumman itse ottaisit?

7. Kuinka hyvin koirat pärjää yksinään (ilman laumaa)? Kuinka usein niiden tulisi tavata/leikkiä toisten koirien kanssa?

8. Kuinka tuttua on turkinhoito? 

9. Kuinka tärkeää koiralle on arkirytmi?

10. Mikä koiranruuassa on tärkeintä? Mitä ruokaa koirasi syöt?

11. Mitä toivot tulevaisuudelta?

ärrieri

Haastan:

Nellin blogi

Esme ja Tara

Koira ja Sen omistaja

Koiran elämää

Päiväni aussiena

Emmi junnuilee

Pahoittelut vajaasta määrästä. Kirjoittakaa kommentteihin, jotka haluatte tämän haasteen...

Sitten viikonloppuna handlaamaan Seinäjoen ryhmikseen!

PiuPiu, tai äitin mukaan "PauPau"

~Italian kastike~

Viime bolognese- aiheinen teksti edellisessä blogissa saavutti suhteellisen korkean suosion, joten miksipä ei.

Historia

En jaksanut avata minkään sortin kirjoja tätä varten, vaan muistelen jotain lukemaani tekstiä kauan kauan sitten.

Bolognese oli aateliston (tai ns. yläluokan) seurakoiria, jotka pääsivät monien Rooman keisareiden maalauksiin asti.

Millainen on bolognese?

Bolognese on tai saa olla arka/pidättyväinen, ja usein ne sitä onkin. Oma perhe on koiralle tärkeä, mutta oma omistaja on kultaakin kalliimpi. Omista huomaamme, kuka on kenenkin koira. Vieraan saapuessa taloon, huomaa kuka omistaa kyseessä olevan koiran, ja mikä on sen perhe. Se on siis koira jolle omistaja on tärkeä. Siksi yleensä näyttelyissä koiran omistaja esittää koiran, eikä kukaan vieras. 

Kuvassa Bosse (ROP) sekä Zumba (VSP) Kankaanpään ryhmänäyttelyssä 2013.

Bolognese ei älykkyystasolla ole yhtä oppivainen kuin esimerkiksi maailman viisaimpien rotujen kolmen parhaan joukossa oleva villakoira on. Se on leikkisä, ja toisinaan huumorintajuinen. Kovapäine se ei juuri ole, mutta osaa vetää omistajaansa nenästä. Bologneset tulevat toimeen kaikkien muidenkin kanssa. Tosin, muiden on tultava toimeen bolon kanssa, ja toisinaan muiden pitää edes jollain asteella kunnioittaa kastikkeita. Esimerkkinä minun ja äitini bolognesenartun, Tuksun sekä Maijun (kennel Hongotar) ja tämän mopsien matka Joensuun kansainväliseennäyttelyyn. Laitoin Tuksun häkin suhteellisen korkealle "penkille", muttaa Tuksu päätti rähistä (pelosta) mopoille aina, kun ne tulivat hyppimään kaikki häkkiä vasten (Einarille se ei jaksanut enää murista, kun tajusi ettei siitä päässyt eroon sillä tekniikalla) kun olin vaikka antanut ruuan. Bolot ovat toisinaan ehkä erittäin sählääviä (Bosse) mutta toisinaan iloisia (Beltsu) tai arkoja (Tuksu) Tai pellejä (Zumba) tai muuten vaan tekee-mitä-mieleen-tulee (Hupsu).

Kuvassa Lovely Lion Zombi

Uroksen ja nartun erot

Oikeastaan niissä ei juuri ole eroa. Urokset ovat yhtä kuuliaita kuin nartut, mutta toisinaan urokset nostavat samalla tavalla jalkaa kuin muutkin (paitsi Bosse, se nostaa koipeaan harvoin ja harkiten...) rodut. Äitini on sitä mieltä, että bolouros oppii helpommin sisäsiistiksi kuin bichonuros. Usein kun etsitään jotain koiraa perheeseen (ensimmäiseksi koiraksi) ja perhe (tai yksittäinen henkilö) on päätynyt bologneseen, niin ei toisinaan ole väliä onko se uros vai narttu (ellei ole perustamassa kenneliä, ja haluaa vain jompaa kumpaa taloonsa) sillä esim. agilityssä molemmat toimivat yhtä hyvin. Monissa, ellei kaikissa roduissa, urokset ovat erittäin paljon narttujen hajujen perään. Näin ei kuitenkaan ole bologneseuroksen (sellaisen joka on joskus ollut tekemisissä niin urosten, kuin narttujenkin kanssa) kanssa. Siitä hyvä esimerkki on kasvattimme Kepponen, jonka kanssa Riina harrastaa tokoilua, myös vapaana! Urokset tulevat keskenään erittäin hyvin toimeen, samoin nartut. Meidän nartuilla on hauska tapa: Kun tuon koiran esim. pesusta olohuoneeseen muiden sekaan, niiden on pakko hyökätä tulijan kimppuun. noin kymmenen sekuntia ne ovat tulijan kimpussa rähisten, ehkä näykkäävätkin. Tulija ei yleensä hetkahdakaan, yleensä sitä ei edes kiinnosta muiden rähinät. Yhtäkkiä kaikki on taas hyvin, ja sitten leikitään.

Koulutus

Kovalla työllä tottelevaisuusvalion bolognesesta kyllä saa. Sillä on omalaatuinen halu oppia ja miellyttää omistajaansa. Bolognese ei mene samoissa älykkyysrajoissa mittelspitzin kanssa, ehkä bichonin alapuolella. Se ei tee asioita 100km/h vauhdilla, mutta toisinaan ei pitkään ja vakavasti harkitustikaan. 

Eli aikalailla sellainen peruskoira, aktiivinen harrastaja saa siitä tottelevaisuusvalion, mutta esim. Itselläni ei mielenkiinto riittäisi. 

Muokkaan tekstiä jälkikäteen sitten tietokoneella, kun tämä versio tehtiin iPadilla.

~Tiimityöllä eteenpäin~

Match Show Merikarvia 23.2.2014.
Näpsä (Sarahill everlasting Love) PUN2
Näpsä oli taitava. Liikkeet mentiin jo juosten, mutta pöytä oli vielä aika paha. Ei tosin väistänyt niin hirveästi kuin ennen. Kuvat © minä & Hanski


Kyllä se musta on. Enkä mä osaa seisottaa villakoiraa. + blogger teki laadulle kauheuksia

Miisa!

~Suru-uutiset~

Koirientaivaaseen lähti keskiviikkona bichon frisé Dumba, kilpakumppanini sekä ennen kaikkea äitini koira, joka oli myös minulle hyvin tärkeä. Dumba haettiin Tsekistä, olin itse myös mukana koiran hakureissulla. Dumba oli yksi persoonallisimmista koirista. Se teki kaiken mitä siltä pyysin, soveltaen. Agilityssä vaikka ohjasin radan ehkä jopa oikein, Dumba teki ainakin sinnepäin, sillä elämän riemulla & innolla.

We miss you, we don't forget you never.