Joku on saattanut jo etenkin mun facesta huomata, että meillä on jäänyt tämmöinen pikkuolento asustamaan, joka tottelee kantaa nimeä Suttu. Virallisesti pieni naskalihammas on Lovely Lion Sopivasti Sotkettu.
Suttu on tosiaan Mantan ja Leon ainoa narttupentu, josta mä olen haaveillut jo ties kuinka kauan. Pari sellaista epäolennaista seikkaa vaikutti urosvalintoihin, kuten väri ja hännän pituus. Olen jo niin pitkään haaveillut punamerlestä töpöstä. No, ei punainen eikä edes merle ja häntääkin löytyy. Kaulus olisi myös ollut kiva. Mutta luonne on juuri sellainen mitä toivoin! Olen sivusta katsellut (ja vähän osallistunutkin) Missin ja Räksyn treenejä, ja Missi on niin omaan käteen sopiva. En hetkeäkään epäile, etteikö Räksy olisi, mutta se on niin mamman mussukka että mä en saa sitä edes autoon huudettua, vaan hänen ylhäisyytensä pitää kantaa.
Olen nyt syksyn ja kevään kouluttanut agilityä ja yksi K- pentueen uros treenailee siinä myös. Etenkin Manu ja Missi menevät radalla satalasissa, Manu osaa olla ehkä hieman röyhkeämpi mitä Missi. Syy, miksi en Fixun pentua ottanut, oli ihan se että Fixu on todella iso eikä ole sellainen jarrut rikki koira. Manta miellyttää mua niin luonteeltaan kuin ulkonäöllisesti, ja nyt oli viimeinen mahdollisuus tehdä sillä pennut. Kun vertaan Fixua ja Suttua pentuina, niistä löytyy aivan valtava ero. Fixu ei leikissä kestänyt juurikaan tönimistä, eikä oikeastaan erityisemmin pitänyt leluja ykkösjuttuna (tosin, nykyään se rakastaa leluja). Fixu oli myös todella rauhallinen ja järkevä pentu, Suttu taas...
Millainen Suttu sitten on? Nyt Suttu on 12 viikkoa vanha, ja treenaamme joka päivä lähinnä tokojuttuja. Onhan Suttukin järkevä ja varsin nopea oppimaan. Olen ekoista treenikerroista lähtien pitänyt sitä tarjoamisen jaloa taitoa tärkeänä, ja Suttu onkin oppinut ehdottelemaan kaikenlaista. Joka treeneissä se osaa yllättää kun vaan odotan, ihan mitä vain voi tapahtua. Sutun ehdoton bravuuri on peruuttaminen, jota se tekee paljon. Ja koska se tykkää siitä, niin meille on tullut paikallaolo harjoituksissa ongelmia: aina kun palaan/nojaan koiraan, se lähtee yllätysyllätys peruuttamaan :D Hitaasti hyvä tulee, itse olen malttanut pysytellä vain sellaisissa päälle nojauksissa, jotta se antaisi mun palkata ilman että kaverin takamus nousee. Nopeasti se oppiikin, mutta vielä on matkaa... :D Vielä hiomista on mm. maahanmenon tekniikassa, kun kaveri tarjoaa sitä istumisen kautta. Paljon olen järkeillyt että haluanko siltä oikeasti sellaisen tekniikan vai korjaanko myöhemmin ja palkitsen nyt sitä tarjoamista. Ainakin tällä hetkellä pysytellään vielä ensin mainitussa ehdotuksessa.
Mitä meidän olisi tarkoitus tehdä? Sutun päälajeina on luonnollisesti agility, toko ja näyttelyt. Jos Pytyn rakettiominaisuus ehtii kadota parin vuoden sisällä, niin voi olla että agility ei ole enää päälaji, vaikka sitä niin paljon toivoisinkin. Näyttelytkin saattaa vielä sulkeutua pois, katsellaan miten pentu kasvaa. Mun salainen haave olisi paimennustaipparit, ja ehkä sitä kautta lähteä myös kisaamaan paimennuksessa, riippuen sitten onko tuosta mihinkään. Päälajien jälkeen taitaa tulla jälki ja vepe, kun järven rannalla ja metsien ympäröimänä asustellaan niin puitteet on kyllä priimaa. Rally-tokokisoissa tullaan varmasti käymään, mutta se on sellaista sivupuuhaa. Eli lajeja on, mutta noihin päälajeihin panostetaan eniten, sitten jaksamisen ja ajan puitteissa myös noihin muihin.
Nyt etenkin tämän pikkupentuajan pyrin panostamaan perusasioihin (yllättävää?) niin että on sitten helppo jatkaa jos vaikka kiinnostuu jostain muista lajeista. Luopumista, rauhoittumista, leikkimistä, nenän käyttöä, tarjoamista, takapään hallintaa, noutamista, irtoamista, hihnassa käyttäytymistä, yksin olemista, kopeloimista, temppuilua, targetteja, seuraamista, odottamista, sosiaalistamista, luokse tulemista, suuntakäskyjä, ohjaustekniikoita, sosiaalista palkkaa... Kaikkea!
Onko muilla pentu tullut taloon?
