Kipinästä tuli syttyy

Löysin varmaan elämäni lajin. 

Sain Susannan kanssa yhtenä maanantaina kuningasidean ja tiistaina pyöräilin sitten niille ratsastamaan Sinaa, 14- vuotiasta risteytysponia. Ehkä tämä tulee ehkä ihan liikaa poneihin hullaantuneelle päin kasvoja, mutta poniratsastajaksi en enää kelpaa. Pakko siirtyä pelkästään jo pituudenkin vuoksi ainakin isoihin poneihin. Etenkin kun jalustimet olivat varsin lyhyet tämmöiselle Tosi Kouluratsastajalle. Ai niin, pitäisiköhän esteitäkin hypätä ?

Kun olin aamulla pyöräillyt yhteensä 22kilometriä Susselle ja takaisin, piti mennä vielä oma kirjava liikuttamaan. Deplalla oli jarrut hukassa (se ei yllättänyt ketään) ja aloin tosissani miettimään johtuisiko satulasta. Eilen oli mennyt todella nätisti ilman satulaa, kaahailusta ei ollut merkkiäkään. Tosin, tuon mahan kanssa satula ei kyllä välttämättä selässä kovin mukavalta tunnu. Huomenna kokeillaan tosiaan sitä ilman satulaa menoa, ja pähkäillään eroja.

Päivän pyöräily saldo oli noin 35kilometriä, joten mun ei tarvitse edes kertoa miten mun häntäluu huutaa hoosiannaa. Ratsastin kaksi ponia, joista jälkimmäisen jarruissa oli pahoja teknisiä häiriöitä tai sitten se satula onkin se tekninen häiriö.